Kävin Linnanmäellä, aamulla löysin itsestäni useita
mustelmia. Kieputin taisikin kieputtaa sitten kunnolla.
Eilen kylmempääkin kylmempi olo valtasi kehoni. Se
oli paljon kylmempi kuin talvella tuntemani. Ja se valtasi minut sisältäpäin.
Eipä ihme, kotiin tultuani mittasin kuumeen ja hups heijakkaa, asteita enemmän
kuin painoa kropassa. Yöllä kylmyys vaihtuikin hikoiluksi.
Tämä päivä onkin sairasteltu sairaammin kuin
muistan. Syömistenkin kohdalta. Heräsin vasta 10 jälkeen viemään koiran ulos ja
siitä suoraan verikokeisiin. Verenottaja täti selitti jotain huonommasta
teipistä, minä toivoin vaan pääseväni nopeammin pois, teippiä tai ilman
teippiä. Tuloksena kädessä se ”huonompi” teippi mikä pois otettaessa tuntuu
enemmän kuin se ”parempi” teippi. Pitää alkaakin siis vertailemaan teippejä
ajankulukseni. Tai sitten ei.
Kaupassakaan en jaksanut labrojen jälkeen käydä, ajattelin
että onhan siellä viiliä, kyllä minä pärjään. Viili naamaan ja päiväunille.
Siinä heräillessäni kaupassa käymättömyys kadutti, sillä kuppikeitto olikin
niin pahaa kuin muistin. Turha siinä enää harmitella, tekemättä jäänyt oli jo
jäänyt tekemättä.
Kylmyys on taas vaihtunut hikoiluksi joten eiköhän
ole taas aika käpertyä peiton alle. Jos huomenna yrittäisi uudestaan.
