Miltä
tuntuisi elää maailmassa, jossa kaikki tulevaisuuteesi liittyvät asiat olisi
ennalta tiedossa. Vanhempiesi geenien, asuinympäristön sekä lähipiirin
vaikutteet osattaisi laskea koneella niin täydellisesti, että tietäisit mistä
pitäisit ja mistä et. Tulevaisuuden ammattisi ja opintosi olisi laskettu
tarkkaan, joita varten sinua valmisteltaisiin pienestä iästä asti. Myös tuleva
parisi paljastuisi sinulle 17 vuoden iässä, ja 21 vuoden iässä
avioliittosopimus solmittaisiin. Kaikki olisi tilastollisesti laskettu, eikä
sinun tarvitsi kuin vain olla onnekas kun saat asua Yhteiskunnassa jossa
virheitä ja yllätyksiä ei ole, eikä niitä edes sallita.
Emäntä oikaisee minua lempeästi:” Ette ole onnekkaita
Cassia. Yhteiskunnassa ei tarvitse turvautua onneen.” Nyökkään. Tietysti. Olisi
pitänyt tajuta olla käyttämättä sellaista vanhentunutta, epätarkkaa sanaa.
Nykyään on vain todennäköisyyksiä. Laskelmia siitä, miten oletettavasti jokin
tapahtuu.
Kirjan päähenkilö Cassia asuu tulevaisuuden Yhteiskunnassa, ja on juuri täyttänyt 17vuotta ja saamassa tietää tulevan parinsa. Tähän asti Cassia on kuuliaisesti elänyt yhteiskunnan antamien sääntöjen mukaan, Yhteiskunta päättää mitä ihmiset syövät, kuinka pukeutuvat, missä työskentelevät ja missä kuolevat. Lukija saa kuitenkin jo alussa pienen tunteen, ettei tyttö ole pystynyt täysin tukahduttamaan luomisen, haaveilun ja oman ajattelemisen puoltaan. Ja kun hän näkeekin katsoessaan myöhemmin Yhteiskunnalta saamaltansa mikrokortilta parinsa Xanderin, joka on hänen paras kaverinsa, tietoja, ruudulle ilmestyy eri pojan kuva ja tiedot, hän alkaa kyseenalaistaa enemmän Yhteiskunnan tietoja ja laskelmia.
Voiko jokin, mikä
on väärin, olla totta?
Ruudulle ilmestyneet kasvot eivät nekään ole tytölle tuntemattomat, ruudulle ilmestynyt poika on samassa piirissä elävä Ky, joka on kuitenkin poikkeava, tyyppi kenestä ei koskaan voi tulla toisen ihmisen paria. Poikkeavat ihmiset ovat niitä jotka tai joiden sukulaiset ovat tehneet aikaisemmin jonkinlaisen rikkomuksen, eikä Yhteiskunta voi olla ottamatta huomion sellaista seikkaa, vaikka salliikin heidän asuvan samassa piirissä muiden kanssa. Cassia kiinnostuu mysteerisestä Kysta entistä enemmän, miksi hän on poikkeus ja miksi juuri hänen kasvot ilmestyivät hänen ruudulleen. Oliko kyseessä virhe joita Yhteiskunnassa ei juuri ikinä tapahdu, vai onko kyseessä sittenkin hänen optimaalinen kumppaninsa?
Vaikka samasta aiheesta on tullut monia kirjoja, kuten Nälkäpeli, Outolintu tai muut sellaiset, suosittelen myös tutustumaan tähän kolmiosaiseen kirjasarjaan. Kirja ottaa heti alusta mukaansa ja kuten toiset kirjat, tämä ei kuulosta kovin kaukaa haetulta tai mahdottomalta tulevaisuudelta mielestäni. Nykyajan digitalisaatio, virtualisoituminen, keinoäly sekä muut teknologiseen liittyvät nousevat kehitykset ovat vain hyvää alustusta siitä mistä kirjan Yhteiskunnassa on kyse.
Toisaalta kuitenkin toivon että toisin kuin kirjassa, oma päätösvalta, kyseenalaistaminen sekä niinkin pienet ja yksinkertaiset asiat kuten kirjoitustaito, säilyisivät tulevaisuudessa. Vai mitä itse olet mieltä, onko parempi elää tilastollisesti suunnitellussa tulevaisuudessa vailla mielikuvitusta, vai elää pitäen vielä kiinni omasta päänpäällä olevasta haavekuplastaan ja sen eteen tehtävistä valinnoista.
