26. lokakuuta 2016

Opiskelun harjoittelua ummikolle



Sellaiselle kuin minä, joka on astellut vain ammattikoulun käytäviä, lukiossa oppiminen voi olla pienoinen shokki. Ja varsinkin aikuislukio jossa tahti on kiivaampi sillä lukiolaisilla on monta kurssia samaa ainetta kolmen vuoden ajan, aikuislukiolaisilla sama aineoppimäärä käydään viidessä kurssissa, joiden pitäisi valmentaa ylioppilaskokeisiin. Onneksi minä en sentään niihin ole tähtäämässä, koska minun opiskelulla ja keskittymishäiriöllä se vaatii täyden keskittymisen ja siinä ei pahemmin muuta elämää saisi olla.

Nyt ymmärrän paremmin lukiolaisia ja pääsykokeisiin lukijoita kuinka paljon siinä on töitä ja vielä kaikki muu elämä pitäisi hoitaa samalla. Onnea on niillä joiden ei tarvitse käydä töissä tai he jotka voivat sulkea muun maailman ulkopuolelleen. Sitä minäkin välillä toivoisin, olisi vain yksi asia mihin keskittyisin ja antaisin täyden panokseni.  

Mutta olen kuitenkin tyytyväinen että (Haisulin tuuppaamana) menin opiskelemaan aikuislukioon, sillä se antaa minulle haasteita ja panostaa minua pitämään kiinni aikatauluista, joilla on tapana minun tilanteessani hieman lipsua..

Eilinen äidinkielentunti oli mielenkiintoinen, opettajana toimii ihminen joka pitää keskustelun tärkeyttä kovassa arvossa, ja enemmänkin keskustellaan erilaisista aiheista kuin käsitellään edessä olevaa pilkku monistetta. Jotenkin minä pidän siitä, tai siis keskustelusta vaikka kyllä minä tahtoisin myös sitä pilkun kertaamista ja kysymyksiä mikä on sivulause ja päälause, ja mikä on rinnasteinen sivulause.

Ensimmäinen pakollinen tehtävä onkin kirjoittaa blogikirjoitus lukemastaan kirjasta, mikä aiheutti keskustelua miten blogi määritellään ja mikä on sopiva merkkipituus (n.250 sanaa) ja miten se tulevissa ylioppilaskirjoituksissa katsottaisiin koska sanamäärä on esseissä 400 – 600 sanaa, mikä mielestäni on aika paljon, sillä journalismiopinnoissa opin tiivistämään, tiivistämään ja tiivistämään pitkiä tekstejäni lyhyemmiksi.

Tosin nyt kun katsoin kirjaisin määrääni, ei se ehkä olekaan niin paljon. Aika äkkiä sitä saa kuitenkin kirjoitettua ties mitä lätinää ja onhan se hyvä että osaa myös tiivistää tekstejä tarvittaessa.

Nyt vastaaminen pariin sähköpostiin ja uppoutuminen pääsykoemateriaaliin, ennen kuin on lähdettävä käsikirurgille ja ruotsin tunnille.

ps. Ihana huomata että teitä lukijoita on siellä vielä!



Voisin käydä välillä maan pinnalla keräämässä ruokaa ja paperia –sillä eihän elämiseen kai muuta tarvita? Voisin kirjoittaa tarinoita, voisin piiloutua ja rakentaa oman maailmani sen sijaan, että yritän muuttaa todellista maailmaa tai elää siinä. [Ally Condie – Perillä]