Sellaiselle kuin minä, joka on astellut vain
ammattikoulun käytäviä, lukiossa oppiminen voi olla pienoinen shokki. Ja
varsinkin aikuislukio jossa tahti on kiivaampi sillä lukiolaisilla on monta
kurssia samaa ainetta kolmen vuoden ajan, aikuislukiolaisilla sama
aineoppimäärä käydään viidessä kurssissa, joiden pitäisi valmentaa
ylioppilaskokeisiin. Onneksi minä en sentään niihin ole tähtäämässä, koska
minun opiskelulla ja keskittymishäiriöllä se vaatii täyden keskittymisen ja
siinä ei pahemmin muuta elämää saisi olla.
Nyt ymmärrän paremmin lukiolaisia ja
pääsykokeisiin lukijoita kuinka paljon siinä on töitä ja vielä kaikki muu elämä
pitäisi hoitaa samalla. Onnea on niillä joiden ei tarvitse käydä töissä tai he
jotka voivat sulkea muun maailman ulkopuolelleen. Sitä minäkin välillä
toivoisin, olisi vain yksi asia mihin keskittyisin ja antaisin täyden
panokseni.
Mutta olen kuitenkin tyytyväinen että
(Haisulin tuuppaamana) menin opiskelemaan aikuislukioon, sillä se antaa minulle
haasteita ja panostaa minua pitämään kiinni aikatauluista, joilla on tapana
minun tilanteessani hieman lipsua..
Eilinen äidinkielentunti oli mielenkiintoinen,
opettajana toimii ihminen joka pitää keskustelun tärkeyttä kovassa arvossa, ja
enemmänkin keskustellaan erilaisista aiheista kuin käsitellään edessä olevaa
pilkku monistetta. Jotenkin minä pidän siitä, tai siis keskustelusta vaikka
kyllä minä tahtoisin myös sitä pilkun kertaamista ja kysymyksiä mikä on
sivulause ja päälause, ja mikä on rinnasteinen sivulause.
Ensimmäinen pakollinen tehtävä onkin
kirjoittaa blogikirjoitus lukemastaan kirjasta, mikä aiheutti keskustelua miten
blogi määritellään ja mikä on sopiva merkkipituus (n.250 sanaa) ja miten se
tulevissa ylioppilaskirjoituksissa katsottaisiin koska sanamäärä on esseissä
400 – 600 sanaa, mikä mielestäni on aika paljon, sillä journalismiopinnoissa
opin tiivistämään, tiivistämään ja tiivistämään pitkiä tekstejäni lyhyemmiksi.
Tosin nyt kun katsoin kirjaisin määrääni, ei
se ehkä olekaan niin paljon. Aika äkkiä sitä saa kuitenkin kirjoitettua ties
mitä lätinää ja onhan se hyvä että osaa myös tiivistää tekstejä tarvittaessa.
Nyt vastaaminen pariin sähköpostiin ja
uppoutuminen pääsykoemateriaaliin, ennen kuin on lähdettävä käsikirurgille ja
ruotsin tunnille.
ps. Ihana huomata että teitä lukijoita on
siellä vielä!
Voisin käydä välillä maan pinnalla
keräämässä ruokaa ja paperia –sillä eihän elämiseen kai muuta tarvita? Voisin
kirjoittaa tarinoita, voisin piiloutua ja rakentaa oman maailmani sen sijaan,
että yritän muuttaa todellista maailmaa tai elää siinä. [Ally
Condie – Perillä]
