Tarhapäivä

Nyt tiedän miltä siskonpojastani Brandonista tuntui hänen aloittaessaan pari viikkoa sitten tarhan. Ympärillä on vain tuntemattomia ihmisiä ja tavaroita, tuntemattomia silmiä, tuntemattomia ääniä. Mielenkiinnolla tutkii silmillä ympäristöä, toivoen ettei kukaan huomioisi vain minua. Ja kun kuuleekin oman nimensä sanottavan, on katse käännettävä maahan, kuin ei haluaisi tulla huomatuksi. Sisällä ääni pyytää muita kääntämään katseensa, haluan yksin tutkia tätä maailmaa. Älkää huomatko että olen täällä jos päätänkin perääntyä ja paeta.

Mutta voisinko saada nauhan elämäni viimeisistä vuosista, jotta tietäisin, miten olen palannut takaisin ensimmäiseen tarhapäivään täysin huomaamattani.

AAMUN AJATUS

© Positiivarit

Pääsisipä niin pitkälle, että voisi
vielä kerran alkaa kokonaan alusta.

-Jouko Tyyri