15. syyskuuta 2011

Myrsky repii puita..

Tiistaisessa lehdessä ollut säätiedotus sai minut varautumaan pahimpaan, eli lukittautumaan täysin kotiin. Ainakaan minun mittapuullani tuolla mitään kovaa myrskya ollut. Mutta kuitenkin. Olin siis varautunut tuuleen joka hakkaisi ikkunoita ja lennättäisi minut ja Misan korkealle ilmaan ulkona. (Olin myös varautunut paikallistamalla jalkapainoni ja siirtämällä ne eteiseen)

Kaupassakin kävin vain juosten hakemassa lamppuja sekä pölynimurin pusseja. Nyt pääsen taas siivoamaankin. Ihan vain isille tiedoksi, kyllä täällä siivotaankin.

Sateelta tosin emme voineet välttyä, ja sadetakki meille molemmille olisikin ollut tarpeellinen. Miten sitä aina voi huomata tarvitsevansa jotakin, juuri silloin kun sitä tarvitsee. Tarpeellinen puute?
Muut ajat vietimmekin neidin kanssa vain kotona linnottautuen olohuoneeseen mainoksien ja hedelmien kera. Cami oli siirtänyt tikulleni sarjaa 'Pretty little liars' (vai lies, en jaksa tarkistaa) ja hänen mielikseen voin sanoa jääneeni koukkuun. Pakko mainita että opin käyttämään myös elisaviihteen digiboxia niin että työnsin tikun vain sinne ja pum, sarja tuli tvstä ulos. Ties mitä muita sarjoja Cami laittaakaan tikulleni tulevaisuudessa..

Tänään onkin sitten tiedossa (liian pitkästä aikaa) vierailu rakkaalle Tuutikille. Suunnitelmissa olisi tehdä (Tuutikin sanoin) herkkusalaattia sekä rupatella viimeiset kuulumiset. Voi olla että vietän siellä seuraavat kolmekymmentä vuotta, tuntuu päässä olevan niin paljon asiaa jaettavaksi hänelle, että halauksia joten poistuminen voi olla hankalaa. Sori Teemu, muutan teille, sä voit nukkuu sohvalla kuhan et kuorsaa.