Hillomunkkeja stressiin

Tutkijat ovat nyt saaneet selville mikä on viikon stressaavin päivä. Lauantai. Tämän päivän jälkeen ymmärrän oikein hyvin. Olen todistanut kyseistä töissä että vapaa-ajallani kaupassa käydessä. Yht'äkkiä ne käytävät ovat täynnä toinen toistaan kiireisempiä aikuisia ja heidän lapsiaan. Ja tänään oli vielä Ison Omenan synttärit, joten kauppakeskus oli täynnä lapsia perheineen. Tarkoituksenanihan oli vain käydä pikaisesti parilla asialla, mutta ihmismäärä tukki minun tieni ja mahdollisuuteni pikakävelyn ennätykseen. Oli siis aivan pakko hidastella. Ja inhoan kävellä hitaasti. Tällainsina hetkinä sitä kaipaisi omaa maanalaista tunneliaan kauppakeskuksen halki.

Onneksi minulla oli aikaa, joten stressi ruuhkasta ja kiireestä eivät päässeet minua kovinkaan paljon vaivaamaan. Keskityin enemmänkin LongChampin laukkuuni jonka pelkäsin hajoavan millä hetkellä hyvänsä. Olinpahan taas ahtanut sen täyteen tavaraa mahdollisesta mahdottomaan. Naisen laukku on aikamoinen tilaihme toisinaan.

Ainoa stressin aiheeni oli, että mitä ostan isille. Ihana isini siis täytti vuosia tiistaina, ja koska ajatukseni (sekä minä) on ollut ties missä ja unohtuneet ties minne, päätin suosiolla juhlia isiä viikonlopun rauhallisissa merkeissä.
Isissä ja minussa on paljon samaa, mitä tulee juhlapäivien viettämiseen. Kumpikaan meistä ei halua tehdä siitä isoa numeroa ja ehkä jopa hämmennymmekin jos saamme lahjoja. Joten isini (ja itseni) tuntien päätin lahjan osalta kuunnella isin ääntä päässäni. Ei mitään kallista tai turhaa. Ratkaisu löytyi ja ostin isille hillomunkkeja. Niistä ei voi olla pitämättä, ja varmasti tulevat käyttöön. Ja olihan minun ostettava kakkukin, mutta vanhemmilleni tullessani huomasin että äiti leipoi jo kakkua täyttähäkää. No kakkua saadaan siis tuplaten.

Ehkä tänä vuonna isänpäivänä teen siis tuplamäärän poronkäristystäkin! Mikä ei tarkemmin ajatellen olekkaan huono idea. Siskonpojan tultua teini-ikään on ruokaa mennytkin tuplasti enemmän.

Tutkijat voisivatkin seuraavaksi selvittää että mihin se ruoka miespuolisissa oikein välillä menee. Tunnen monia pajunvitsa poikia jotka syövät kuin virtahepot ja jotka antaisin mielelläni tutkijoiden käsiin. Voisin itsekkin ottaa sitä geeniä kiitos.