”Chihuahua”
”Eli et kuitenkaan tee sen kanssa
mitään juoksulenkkejä”
”Ei, vaan jos se näkee oravan”
Viimeaikoina jok'ikisellä aamulenkillä vasemman
olkani yli on lentänyt harakka. Tai varis. En säikähdykseltäni ole tajunnut
tuijotella värejä. Joko luonto tarkoituksella säikäyttää minut kuoliaaksi
aamuisin tai linnut vain tykkäävät kiusoitella Misaa.
Tänään
luonto selvästi kiusasi Misaa. Oravat hyppivät nenän edestä ja huutelivat
puusta Misalle lälläsläätä. Muutenkin eläimet tuntuivat aloittaneen kevään
kunnolla, äiti lintu huuteli kopin katolla pieniä syömään ja nämä pienet
tappelivat autonrenkaan vieressä ties mistä. Olisin voinut kuvitella äiti
linnulle vielä esiliinan ja pyykkinarun jolle hän olisi samalla asetellut
pyykkejään, ja pikkutipusille nyrkit, siltä se meininki tuntui siellä näyttävän
että yritettiin kamppailla kuka on kovin.
Minun
teki mieleni huutaa eläimille huomenet ja mennä erottamaan riitapukarit
toisistaan. Kuin lumikki joka lauleskelee lintujen kanssa kilpaa. Tai jos joku
on nähnyt Lumottu elokuvan, kun siinä Giselle aloittaa aamun laulamalla ja
askareet hoituu samalla.
Jätinpä laulamisen kuitenkin välistä, eläinparat
olisivat luultavammin jo puolivälissä venäjää jos siinä olisin yhden nuotinkin
luritellut. Niin kuin isäni joskus minulle ylä-asteella sanoi ”lopeta jo se
hoilaaminen, sun äänes ei oo mikään Katri Helenan”.
