Myönnän,
olen aina ollut helposti ihmisten johdateltavissa. Johtuuko se siitä, että olen
kaksonen. En ole yksin voinut mielipiteitäni pohtia vaan olen aina katsonut kun
mieleltään vahvempi meistä sanoo että asia on noin tai miten asiat tehdään ja
siten käsittänyt ne ainoina oikeina.
Teinivuosina
tuntui jo oudolta kuunnella erilaista musiikkia kuin siskoni, monesti sainkin
huudot huoneeseeni ”lopeta sen paskan kuunteleminen!” ja kun kaveripiiri alkoi
eroamaan. Tai kaverit erkaantumaan minusta ja liittymään enemmän siskoni
seuraan. Silloin ajattelin että siskoni on oikeanlainen. Minunkin kuuluisi
pitää siis samoista asioista.
Joitain
kavereitanikin häpeilin ulkoisten paineiden vuoksi. Nyt kaipaan juuri niitä
ystäviä enemmän kuin näitä joiden vuoksi heitä häpesin. Lopetin harrastukseni
mistä pidin erittäin paljon koska muut sanoivat sitä apinakouluksi.
Jos
ajassa voisikin mennä takaisinpäin.
Aina
olen tehnyt ja pitänyt asioista koska niistä kuuluu pitää. Olen maistanut tupakkaa teini-iässä koska niin kuului tehdä. Sain heti outoja katseita
jos en halunnut. Olen juonut alkoholia koska ikäisteni kuului maistaa sitä. Olen myös juonut itseni sellaiseen kuntoon
että vanhempani ovat joutuneet minut hakemaan ja etten seuraavana aamuna
muistanut mitään. Silloin nauroin ja vitsailin siitä koska niin kuului tehdä, nyt minua vain hävettää
ja hyvin paljon.
Yritin
käyttää slangi- ja kirosanoja kuin muutkin ikäiseni, mutta suuni tuntui
likaiselta jo samperi sanasta. Aina
kirosanan sanottuani halusin maastoutua ja mennä piiloon koska pelkäsin siitä
seuraavaa tukkapöllyä ja huutoa. Muille kirosanat sopivat, minä sain niistä
sapiskaa. Ehkä sen huomasi että suuhuni ne eivät sopineet.
Olen
miettinyt mistä oikeasti pidin silloin ilman muiden sanavaltaa ja salailematta.
Saldokseni sain vain mustan värin ja converse kengät.
Mutta
nyt olen tässä ja edelleen mietin mistä oikeasti pidän. Ja samalla kuitenkin
päässäni pyörii että saanko pitää oikeasti siitä ja
tuosta jos joku muu ei pidäkään. On edelleenkin vaikeaa pitää jostain ilman
että kysyisin jonkun toisen mielipidettä.
Etsintä
on siis hyvä edessä, niin maku- haju- tunto- kuuloaistienkin suhteen. Ja kokoajan
joudun kuitenkin kysymään itseltäni, pidänkö oikeasti.
