Voihan
näitä kutsua myös tavoiksi, rutiineiksi, käyttäytymismalleiksi, lapsena
opittuina tai vanhempina itselleen kehitettyinä.
Katukivetyksen ruuduille ei saa
astua.
Varjoon mentäessä on pidätettävä
hengitystään.
Oikea kenkä laitetaan jalkaan aina
ensin.
Sohvan oikea puoli on parempi puoli
istua.
Muistan
kun näin pikkutytön syömässä hampurilaista mc’donaldsissa ja hän ei tykännyt
hampurilaisen sisällä olevasta ketsupista. Ranskalaiset kuitenkin hän söi
ketsupin kanssa. Kun kysyin asiaa häneltä hän tokaisi vain ketsupin kuuluvan ranskalaisille.
Kun vielä ihmettelin hänen tapaansa, loi hän minuun halveksuvan katseen ja
sanoi hyvin hitaasti, kuin vähäjärkiselle; ”Eihän ketsuppi nyt hampurilaisessa
voi olla kun se on ranskalaisilla, ei sitä voi kahta kertaa olla”.
Tuntuipa
tyhmältä, sehän oli täysin päivänselvä asia.
Onhan
minullakin tapoja jotka, no, tuntuvat minusta vain oikeilta. Minun käteeni
kuuluvia toimintamalleja. Moni liittyy ruokailuihin, kuten etten mielelläni
söisi kahta ruokaryhmää (kasvikset - liha/kana/kala/soija - peruna/pasta/riisi/leipä
ym) enempää saman aterian aikana. Ja luumut on pilkottava viilin seassa ensin, ennen
kuin sitä voi ruveta syömään.
Mutta
on myös muitakin, joita minun on vaikea rikkoa. Misan panta on laitettava aina
pään alta vasemmalta oikealle, sukat pitää pukea ennen housuja, puhtaat
vaatteet sijoitetaan aina pinon alimmaiseksi jotta kierto säilyy. Kirja sarjat
(esim. Tiina-sarja) on luettava oikeassa järjestyksessä, eli siinä milloin ne
ovat ilmestyneet. Ei sikin sokin osa kerrallaan.
Kirjoihin
muutenkin on tullut tietyt rutiinit ja säännöt, jotka joskus ärsyttävätkin,
mutta niitä ei voi rikkoa. Jos omistan kirjailijan yhden kirjan, ja pidän
siitä, on minun saatava kirjailijan muutkin teokset, samassa muodossa. Siis
pokkarina tai sidottuna. Ne eivät voi olla sekaisin kumpiakin, elleivät ole eri
sarjaa kuten esimerkiksi Sophie Kinsellan kirjat. Himoshoppaajathan on
kirjasarja ja kevyttä lukemista, joten ne kuuluu olla pokkareina. Ja sitten
taas Kinsellan 5muuta ilmestynyttä kirjaa kuuluu olla sidottuina, eli siis
oikeina kirjoina. Miksi?
No..
koska se vaan kuuluu niin.
Ärsyttää
vain etten voi hallita kirjojen kokoa, niiden paksuutta sekä korkeutta. Niiden
vuoksi olen tuhlannut monia päiviä asetellessani niitä oikein ja oikeille
hyllyille jotta kaikki mahtuisivat seisomaan esiin. Kivoimmat kirjat täytyy
tietenkin olla näkyvimmällä paikalla, ja sen vuoksi revinkin hiuksia päästäni
miettiessäni Harry Pottereiden sijaintia. Ne ovat niin (ihanan) paksuja
etteivät kaikki mahdu seisomaan siinä kapeassa hyllyssä missä muut kivat kirjat
ovat. Mutta en voi myöskään laittaa niitä toiseen hyllyyn, on kuin
luokittelisin ne alempaan kastiin.
Ja
sitten Marian Keyes päätti julkaista uuden kirjansa eri korkuisena kuin vanhat!
Menetän vielä yöuneni kirjojen vuoksi ellei kirjahylly ehdi sitä ennen haljeta
kun hakkaan päätäni siihen niin useasti.
Inhottavaa
kun on tietty visio miten asia kuuluisi mennä niin että siitä tulee rutiini,
tapa, pakko ja kukaan muu ei noudata sitä.
