Selkä
on kutissut kuin mikäkin pari viimeistä päivää. Hyökkäsin eilen melkein
vanhemmillani isän työkalupakkiin etsimään hiekkapaperia jolla puutakin hiotaan.
Näin jo itseni pilvikuvassa kuinka liuskale kulkeutuu selässäni kuin selänpesu
harja. Jotenkin sain kuitenkin itseni pidettyä hallinnassa ja matka varastoon
ei toteutunut. Ajattelin jo selkäni kutinan johtuvan; selkääni yllättäen
kasvaneista ylimääräisistä karvoista, Misa siirtänyt kirppunsa minuun (Misalla ei siis ole kirppuja!) tai sitten
lehdessä lukemani inhottavat luteet ovat siirtyneet sänkyyni.
En
kuitenkaan joutunut pesemään lakanoitani kiehuvassa vedessä vaan tarkempi
vilkaisu selkään paljasti sen mitä odotettavissa olikin selän palamisen
jälkeen. Minusta oli tullut ihmiskäärme. Onneksi ei sentään niin paha kuin
vuosi sitten turkissa.
Syyn
selviäminen kutinaan siis löytyi ja nyt on kestettävä kutina. Silti se
santapaperi houkuttelisi vieläkin erittäin paljon. Saisikohan Misan tassuihin
ujutettua hieman paperia ja opettaisin sen hinkkaamaan selkäni? Äh, kai tämä on
kestettävä kuin nainen.
Eli
valitan vielä vuodenkin. Enkä luultavammin siltikään opi ensi kesää varten.
 |
| ::Ufo laskeutui olalleni..:: |
