Enhän minä viikko sitten lauantaina ollutkaan
palvelutiskillä, työkaveri sanoi tekevänsä sen joten minun iltani pelastui.
Olin jo piirrellyt kauhukuvia itsestäni juoksemassa tiskiltä uunin ja
pakastimen välillä ja kuunnellen kuinka asiakkaat valittavat kalojen päiväyksistä.
Kauhukuvissani minä olin myös unohtanut pestä käteni ja pukea kumihanskat, ja
kynsien alta näkyi kasvavan ruohoa.
Lisäksi minua väsytti aivan kamalasti.
Seuraavan viikon aloitin taas vauhdikkaasti,
työkaveri naureskelikin että ”Mira on
taas vauhdissa”, kun tyhjiä pakkauslaatikoita alkoi ilmestyä hyllyjen
väliin. Ja vielä sillekin, kun olin niin tuskastunut siitä, etten osannut
päättää mihin välikköön menen siivoamaan.
Kukaan
ei saa minua tänään kiinni, minä viuhun kuin myrskytuuli! ©Pikku
Myy
Kunpa nämä energiapurkaukset toteutuisivat myös
kotona. Siellä minä olen taas viime aikoina linnoittautunut sohvalle katsomaan
Greyn Anatomiaa.
Viime viikko meni siis yhtenä hujauksena joko
juosten tai vain maaten. Mitään oleellista ei tullut tehtyä mutta johonkin kummaan
sekin aika meni. Rafi tosin oli yökylähoidossa siskoni luona, ja taisi molemmat
pojat nauttia. Tikru teki Rafille ruokaa aina siskoni silmän välttäessä, ja
saihan tuo adhd koira myös murustella pitsan reunaa. Misakin nautti
hiljaisuudesta kotona, kunhan kukaan ei vain kerro sille mistä herkuista jäi
paitsi.. Hoito onnistui siis hyvin mitä nyt Rafi näykkäsi Tikrua nenästä, mutta
oppiipahan lapsi olemaan tunkematta naamaansa toisen naamaan. Voikohan tuota
vaikeammin sanoa?
”Ehkä
se puri minua kun minä olen tämän värinen.”
Tämä viikko jos mentäisiin rauhallisimmissa
merkeissä, tai no ainakin niissä että onnistuisin tekemään jotain hyödyllistä.
Kuten vaikka kirjoittamaan, ja käyttämään enemmän kesävaatteita. Sehän on
hyödyllistä?
Kaikkialla toitotetaan kuinka syksy tekee tuloaan mutta
meillä siihen ei vielä ryhdytä. Niin kuin sitä lauletaankin vielä on kesää jäljellä..
.JPG)
