Kun luvataan sadetta, tuleekin helle.
Kun luvataan taas auringonpaistetta ja hellettä, tulee sellainen sää josta
muistaa syksyn olevan vain kulman takana. Ajatelkaa, ensi viikolla on jo
elokuu? Mihin se kesä oikein hävisi? Tuntuu kuin tänä vuonna en olisi saanut
siitä kunnolla kiinni, eli en ole tarpeeksi pukeutunut hameisiin ja muihin
kesän tuomiin ihanuuksiin. Kertaakaan edes viime vuonna ostamani
gladiaattorikengät eivät ole olleet jalassani.
Tosin nyt pari viimeistä päivää olenkin
kävellyt varvassandaaleilla sillä tiistaina onnistuin saamaan pikkuvarpaaseeni (kyllä pikkuvarpaaseen) rakkulan, siitäs
sain kun käytin ensimmäistä kertaa uusia kiilakorkotennareitani kaupungilla.
Olisi pitänyt aloittaa varovasti, kuten vaikka kävellä vaikka vain omenaan saakka.
Nyt kävelin sitten omenasta paljain jaloin. No onhan sekin tehtävä kesällä.
Yleensä teen sen nurmikolla enkä kauppakeskuksissa, mutta kerta se (kai?) ensimmäinenkin.
Mutta siihen säähän, kun olen
työvuorossa ja on luvattu sadetta, ikkunasta kuitenkin paahtaa se lämmin
aurinko ja asiakkaat tulevat kauppaan ja huokailevat kuinka viileää meillä on.
Minä siinä luon kaihoisia katseita lämpöön asiakkaan edelleen paasatessa
IHANASTA viileydestä, ja puristan takkini tiukemmin ympärilleni ja menen
lähemmäksi patteria. Joo onhan se ihanaa ja ajatukseni siivittävät jo pari
tuntia eteenpäin kun pääsen kotiin. Ja sitten lopulta kun lyön työoven kiinni
alkaa sataa, kaatamalla ja jyrinäkin päälle. Silloin se ehkä hiukan harmittaa.
Ja ehkä tänäänkin kun katselen ulos ja
aurinko paistaa, ja minun on vietettävä loppuilta töissä palvelutiskillä.
Seuranani vain ne ihanat kalat ja ainoa lämmin mitä pääsen koskettamaan on
grilli, jos aion paistaa lisää kanoja, tai uuni jos croisantit yms pääsevät
loppumaan. Lämpöä siis piisaa, mutta väärässä muodossa. Voi kunpa pääsisin
nauttimaan siitä siellä missä viihdyn parhaiten kesällä, ulkona!
No tiistaina on seuraavan kerran vapaata,
toivotaan että silloin hellelukemat ylitetään ja reilusti.
