Koko
aamun olen tutkaillut netistä vain suolistokaasujen syitä ja tekijöitä. Viikko
ollut edellisiin paljon tuskallisempi juuri näiden vuoksi, ja jokainen aamu
olenkin herännyt jalkapallo vatsassani. Misa on pyöritellyt silmiään ja
katsonut kun olen toisinaan töröttänyt lattialla pylly kohti kattoa, toisinaan
taas polvet korvien vieressä kerällä kuin pallo. On ollut lähellä etten ole
tökännyt reikää vatsaani ja toivonut ilman sitä kautta tulevan ulos. Mutta
internetin ihmeellinen maailmakaan ei auta kun takaraivossa on myös muiden
antamat neuvot.
Lääkäri
sanoi, ettei se ole normaalia jos vatsa toimii jokaisen ruokailun jälkeen.
Internet taas antaa seuraavan neuvon; Mikäli
kärsit ummetuksesta, vältä perunaa, valkoisista vehnäjauhoista tehtyjä
tuotteita, suklaata, makeisia, leivonnaisia ja juustoja. Vatsan on hyvä toimia
päivittäin, vaikka joka aterian jälkeen. [Lähde:Trendi]
Mutta
luotanko minä yleensäkään lääkärin tai internetin sanomaan? No kenen sanaan
minä sitten luotan, keneltä kysyn neuvoa ja tieteellistä apua. Keneltä minä
saan myös tuen tähän. Haisulilta. Kiitos hänelle siitä. Nyt yritänkin toimia
yksin hänen ohjeistuksellaan ja saada ainakin yhden leivän päivääni, vaikka en
olisikaan hänen seurassa. Kai se yksinkin on onnistuttava? Tai niin kuin Mamma
sanoi ”kuvittele vaikka että se haisuli
istuu siinä sun edessä ja syö sun kanssa”. Tosin ei Mamma sitä haisuliksi
kutsunut, ihan nimellä vain.
”Okei J
Tuutko siis sen jälkeen käymään? J joo oon ylpee J
toivotaan et siin leiväs on sitä taikaa eikä tuki paikkoja” –Haisuli
10.11.2011 (viestittelyä osastojen kesken)
