17. elokuuta 2012

"Olen kuin piparminttukarkki mustavalkoelokuvassa"


Ensimmäiseksi on hypetettävä (jos se oikea sana onkaan ja tarkoittaa iloitsemista jostain asiasta) kahta asiaa. Ensinnäkin CafePicnic on vihdoinkin tajunnut tehdä sen mitä olen toivonut jo vuosien ajan kun olen siellä käynyt. (Ei, se ei tuonut tonnikalapatonkia takaisin) Olivat nimittäin uudistaneet taas salaattipohjansa. Yleensä sieltä seasta on löytynyt aina jotain mikä on nypittävä pois (pähkinät, kuivatut karpalot yms) mutta nyt sieltä ei tarvinnut ottaa mitään pois. Ja sinne oltiin tajuttu lisätä se ehkä tärkein ydin osa salaateista. Kurkku! Mielestäni pitäisi olla laki joka vaatii pakollisena kurkun olemassa olon salaattipohjissa. Hesburgerin jokirapuceasar salaattikin voisi ottaa tästä mallia..

Ja toinen hypetys oli elokuva jota kävimme katsomassa eilen. Nimittäin se Madagasgar 3. Hypetettävää vielä sekin että näytös oli luultavammin toisiksi isoimmassa teatterissa ja haisulin ja minun lisäkseni paikalla oli vain 4muuta henkilöä. Melkeinpä siis yksityisnäytös.




Tiedän että varsinkin Mirppu odottaa kunnon raporttia kyseisestä elokuvasta, (pakko muuten mainita, että olen ihastunut tämän kaimani blogiin ja tyyliin! Suosittelen kurkkaamaan blogia), mutta on se vain itse katsottava. Painoin mieleeni kyllä loistavia sitaatteja, jotka sitten unohtuivat saman tien, joita olisi voinut kertoa eteenpäin. Ei ne vitsit kerrottuna enää ole hauskoja, vain jos on kyseisen elokuvan nähnyt. 

Eihän kukaan ymmärrä siskoani ja minua kun ajaessani autoa pompimme penkeissämme tasaisella tiellä. Ei ellei ole nähnyt Ace Venturaa. (Tämä siis tapahtuu yleensä vain kun olemme todella todella väsyneitä.)

Siskostani puheen ollen illalla kävimme äitini kanssa vielä viemässä hänelle kuumemittarin ja kurkkupastilleja. Raukka tainnut jonkinlaisen flunssan saada, ja samalla kun vierailimme kylässä äitini ja minä päätimme vähän auttaa ja siivoilla asuntoa hieman. Tikrua emme vain nähneet kun olivat isänsä kanssa kiertelemässä espoota, mikä olikin ehkä ihan hyvä, muuten siivoamisesta ei olisi tullut mitään.

Vietettiin Misan kanssa yö vanhemmillani, sillä isä lähti viikoksi kaverinsa kanssa Lappia kiertelemään, ja kilttinä ihanana ja kunnon tyttönä päätin viedä äitin aamulla töihin. Olisihan se kamala julkisilla joutua kulkemaan.

Misa nauttikin yökyläilystä. Iltapäivällä oli tiedossa pitkä lenkki luonnon keskellä ja sai vielä nuolla jäätelökipon tähteetkin. Aamulla taas ennen kuin äiti sai takapuolensa penkkiin juustoleipä kädessään, neiti oli jo vieressä valmiina. Hieman erilaiset rutiinit kuin meillä kotona..

Nyt pitäisi toteuttaa normaalit aamutoimet muualla kuin kotona. Hieman toimeton olo kun yleensä olen aamupuuhieni keskellä pessyt pyykkiä ja tiskannut, täällä nyt vain, no ollut koneella. Onhan se parempi kuin hypätä vanhan kuntopyöräni selkään.

Ja parin tunnin päästä vietän taas aikaa Haisulin kanssa kun toimin hänelle Espoo oppaana. Ja sitten hakemaan äiti töistä, tai jos sisko onkin päätynyt kipeänä menemään töihin, niin sitten hakemaan äiti ja Tikru siskoltani.

Tapahtumia täynnä oleva päivä tiedossa, mikä onkin aivan ihanaa vaihtelua siihen normaali arkeen.