Mutta itse minä, kyllä minä huomaan muutoksen joka on vain hiljaa hiipien tullut elämääni, minusta on tullut jonkinlainen erakko. Asiat joitka viitsin ennen tehdä, ovat vain pakkopullaa nykyään ja häiritsevät rauhaani. Ja kun kyse olisikin vain asioista kuten siivoaminen, työssä käynti jne. mutta ne ovat niitä arkipäivän pieniä iloja, kortin pelaaminen, keskusteleminen.. Minusta on siinä suhteessa ehkä tullut tylympi kun en vain jaksa. Tai sitten töissä olen käyttänyt viimeisetkin smalltalk -varastoni.
Täällä mökilläkin, hakeudun vain entistä enemmän omiin oloihin. Ei minua saa uimaan tai saunaan, istun vain kirja tai tietokone vieressäni. Ulkopuolisena minä varmaankin repisin hiuksista itseni järveen tai tekemään edes jotain! Innostumaan eikä hermostumaan. Hakeutuvan aukiolle eikä syrjäisiä nurkkia etsien.
Tai ehkä sitä välillä vain tarvitsee aikaa yksin, jotta näkee ja kuulee enemmän.
"Nojaa. Eihän sitä aina voi ystävällinen ja seurallinen. Ei yksinkertaisesti ehdi." -Nuuskamuikkunen [Tove Jansson - Näkymätön lapsi]
