Musiikin voima

En ole tyttö joka herkistyisi romanttisten komedioiden äärellä, minua ei saa huokailemaan päähenkilöiden löydettyä sen rakkauden. Mutta musiikki, se saa minut parkumaan kuin odottava äiti tai teini hormoniensa voimin. Voikohan noin edes sanoa?

Eilen sen, kun kuulla sain

Epäilen vielä korviain

Mutta joka tapauksessa, olen aina pitänyt musiikista joissa on tarina, joka jotenkin vain kolahtaa. Lajilla ei juuri koskaan ole ollut väliä, toisinaan tuntuu että jokainen kappale kertoisi juuri minusta tai minun tunteistani. Mutta ne unohtuvat saman tien. Kuten nyt hittinä soiva Jason Derulon – Wiggle.

Ja sitten nähtiin kääntymässä musta limousine

Joka hänet vei pois eikä ajajaa nähnyt kukaan

Miksi hän mulle tehnyt tämän ois

Ja sitten jotkut kappaleet vain palaavat mieleen hiljalleen, kuin kuiskaten korvaan, mutta palauttaen tunteet pintaan. Ja sitten kappaletta on kuunneltava toistolla tuhansia kertoja muistoja vuodattaen. Viime yönä tämä kappale kuiskasi minun korvaani.

Viisitoista kesää, ei yhtään vähemmän
Mä mietin, kuinka saisin häneen suhteen lähemmän
Hänet päivittäin kun minä aina näin silloin ennen

Viimeksi olen kuullut tämän kappaleen, luultavammin 10vuotiaana, kun ensimmäisen kerran ihastuin poikaan. (Tosin sen jälkeen ”rakastuin” aina joka viikko uuteen poikaan.) Mutta silloin en voinut kuvitellakaan niin ikuista aikaa kuin 15vuotta. Mutta nyt siitä on kulunut se ja enemmänkin, mutta kappaleen kuullessani palasin taas siihen hetkeen, siihen kesään. Niihin muistoihin kun istuskelin luultavammin lähimetsässä ja haaveilin ihastuksestani. (Mitäköhän hänelle nykyään kuuluu?) Voi että, nauraahan tässä pitäisi.

Kun mä sain kuulla uutisen tuon
Niin mä uhkasin, että nyt juon
Pään heti täyteen
Vain hetken lohtu se ois
Kun unohtaa en koskaan kai häntä mä vois
Miksi luotani lähti hän pois?

Ja voi luoja minusta lähti parku.

Ja syytä miksi en tiedä vieläkään.

Viisitoista kesää mä salaa rakastin
Mut tunteitani käsitteli hän kuin pakastin
Mä kun melkein rakentamaan aloin lemmenpesää
Mutta kun yksin kulmille mä jäin,
Niin apeana ajatus on enää mielessäin,
Että minulle ei koskaan tulla voi uutta kesää

Ilman häntä ei tulla voi mitenkään uutta kesää

Onko sinulla kappaletta joka palauttaa tuntemattomia ja ihmeellisiä tunteita pintaan? Ja oletko kuten minä, istut koneen äärellä kuunnellen kappaletta ja yhtäkkiä huomaan ajan sujahtaneen ohi liiankin nopeasti. 

Tosin, tuota Jonne Aaronia ei haittaisi odottaakin vaikka se 15 vuotta..