VAALEANPUNAISIA NAMIUNIA

Viime yönä näin unta karkeista. Pääkalloista, tuteista, nalleista. Niistä mahtavimmista. Ja ne oli niin hyviä. Meniköhän karkkilakko nyt rikki?

Viikko ja puolet on jo takana, olot ovat helpottuneet sitten ensimmäisen päivän. Töissä välillä käyn vaan ikkuna ja hajuostoksilla karkkivälikössä. Se on ollutkin mun ainoa kosketus karkkeihin. En vaan tajua minkä takia vieläkin ne asiakkaat ostelee juuri niitä _mun_ karkkeja. Rauhottuis jo. En ole huitasemassa niitä salaperäisesti taskuuni. (Toki se on käynyt monesti mielessä..) Eijei, viinirypäleet ja sokerittomat salmiakkipastillit saavat kelvata tällä erää. Tosin pastilleista alkaa jo mennä maku ja niitä on tainnut tulla syötyä jo sen verran että ymmärrän askin kyljessä olevan varoituksen. Liiallisella käytöllä voi olla laktaavisia vaikutuksia.

Noh, mitäpä minä aina sanonkin. Parempi ulkona kuin sisällä.

Muihin hyviin puoliin. Turvotus on laskenut, enää ei okseta kokoaikaa, kevyempi olo ja kaikkein parasta. Paino on tippunut kolmisen kiloa! Ja oon kuitenkin karkkien sijasta syönyt sitten muuten normaalisti. Korvaan ruan nykyään oikealla rualla enkä karkilla. Tiistainakin tein uunissa graavilohella täytettyjä paprikoita. Löysin kaupasta vielä omaksi yllätyksekseni laktoositonta valkosipuli-yrtti tuorejuustoa.

Laura here we go again suolakeksien ja valkosipulituorejuuston kanssa!

Ja ihanuudet kuin vain jatkuvat! Sunnuntaina minulle saapui vaaleanpunainen kuntopyörä. Nyt se on asettautunut olohuoneeseen jossa samalla voin katsoa telkkaria kun poljen. Tosin nyt on ollut heikommat hapet polkemiseen, onko sairastelua tiedossa. Töissä on sikainfluenssa tartunta jo ottanut yhdestä kiinni, ja eilen kaksi työkaveria lähti saikulle. Toivottavasti heillä on vain tavallinen kuume ja flunssa.

Ja minähän sitten olen kasvissyöjä, että minuun mikään sika ei sitten kolahda onko selvä!