Tässä viimepäivinä, muiden blogia lukiessani olen huomannut
blogiltani puuttuvan kokonaan sen punaisen nauhan. Yleensä on aina tarinoilla
alku, seikkailu sekä loppu, minulta sivut ovat löystyneet niin pahasti että
hyppivät ties minne ja miten. Ennen kirjoitinkin yhdestä tietystä asiasta, mikä
oli ajankohtaista, mutta niinkuin moni on jo varmaan huomannut olen jättänyt
sen asian käsittelemisen kokonaan pois. Vain puhe asiasta pitää minut kiinni
asiassa, eli poissa silmistä poissa mielestä? Vai kuuluuko jokaisen omistaa
pieni punainen lanka elämässään? Tietää mihin suuntaan on menossa ja kenen
kanssa? Jokainen aloittamani lause tuntuu nykyään niin turhalta, voisi kertoa
jotain muutakin. Mutta kun kerta elämääni ei sisälly tällä hetkellä mitään
muuta kuin työ ja ajatukseni, turhaduttaako se teitäkin, kun minulle ei ole
mitään uutta kerrottavaa?
Ja kuten moni tietääkin en osaa olla vain parin lauseen
kirjoittaja, vai olisiko se mukavaa vaihtelua? Jos opettelisin postaamaan
kännykällänikin, vain pienenpieniä ajatuksia tai hermostuksiani mitä nyt
tuleekaan päivittäin eteeni. Pitääkö aina tarinoilla, minunkin, olla syy
seuraus yms tarpeelliset. Jos olisin vain pieni pokkari, tai lasten minikirja.
Vailla sen suurempaa, mutta mahdottoman isoa teksiä.
