Joskus ihmistä kohdellaan väärin tahallaan, tai
toisen ollessa niin tyhmä ettei edes tajua. No minulle tehtiin näin pari kertaa
tällä viikolla. Ensimmäinen tapahtui maanantaina töissä kun asiakas veti minua
hiuksista ja rupesi tiputtamaan tavaroita hyllyltä lattialle minun seisoessa
vieressä. Tämä tapaus luultavammin kuului niihin ettei oikeasti tajunnut mitä
teki. Taisi olla kotoisin viereisestä asumiskeskuksesta, tai miksi niitä nyt
yleensä kutsutaankaan.
Toinen tapahtui minulle lauantai iltana, joka
käynnisti tapahtumaketjun niin mielessäni kuin internetin maailmassakin. No, olin
tulossa vanhemmiltani kotiin myöhään lauantai-iltana, ja huomaan jonkun toisen
pysäköineensä autonsa minun paikalleni. Ensimmäisenä otin selville tietenkin
kenelle auto kuuluu, jotta saisin soitettua ja pyytäisin siirtämään autonsa.
Elokuvissa tämä olisi mennyt luultavammin niin, että auton omistaja olisi
osoittautunut unelmieni mieheksi jne. Mutta kaikkihan tietävät ettei tämä
todellisuus mene ikinä kuin elokuvissa, ja niin tässäkin tapauksessa. Nimi
löytyi mutta ei numeroa. Väsyneenä, hermostuneena ja ehkä hieman itkuisenakin
soitin ensimmäiseksi mieleen tulevalle ihmiselle, isille. (Isi korjaa aina kaiken!)
Sen kummemmitta ei isikään onnistunut, ja mitäpä isi
tosiasialle olisi voinut tehdäkään.
Mikä siinä muuten on että tarvitaan aina toinen
toteamaan täysin selvä asia, minkä itse on jo selvittänyt. Vaikka kuinka olisi
painanut nappia mitään tapahtumatta on otettava toinen siihen viereen
todistamaan sama asia? Haluammeko todisteen siitä ettemme ole niin tyhmiä, vai
uskommeko niin paljon toisen ihmisen kykyyn olla parempia kuin me. Paitsi
yleensä vaikka kuinka minä painaisinkin sitä nappia mitään ei tapahdu, ja isin
on tultava vain paikalle niin pum, kaikki taas toimii miten pitää. Isillä on
joku maaginen kosketus elektroniikkaan ja asioihin.
Mutta siis tähän autoasiaan isillä ei mitään
ratkaisua ollut. Kirjoitin selväsanaisen lapun auton omistajalle ja pujotin sen
muovitaskussa auton tuulilasiin. Kaappasin tarpeelliset tavarat kotoa, ja
lähdin takaisin vanhemmilleni.
Olin niin vihainen että vaikka autoa ajaessa näinkin
punaista, painoin vain kaasua. Koirat vieressäni, luultavammin peloissaan,
paahdoin länsiväylää vain myrkylliset asiat mielessäni. Vanhemmille päästyäni
en puhua pukahtanut vaan painelin suoraan sänkyyn. Vaikka asia ei minun vikani
ollut mitenkään kiukuttelin itselleni kuin murrosikäinen vanhemmilleen.
Aamulla herätessäni nolous valtasi mieleni. Olin
häpeissäni siitä miten olin käyttäytynyt eilen illalla, mutta kuitenkin
tyytyväinen että päädyin kuitenkin vain kiukuttelemaan, vaikka ajatuksissa
pyöri pahempiakin asioita.
Isi oli kuitenkin miettinyt muita asioita illalla
sekä yöllä. Sosiaalisen median enemmän hallitsevana, hän oli selvittänyt onko
kyseinen auton omistaja Facebookissa ja sieltä onkinut tietoonsa henkilön
tyttöystävän puhelinnumeron johon isäni oli viestiä laittanut. Pian hän olikin
saanut auton omistajalta kiukkuisen ja ärräpäitä täyteisen puhelun, jossa
henkilö oli ihmetellyt mitä hän oli muka väärin tehnyt sillä paikkahan oli
vapaa ja omien puheidensa mukaan viipynyt vain
pari tuntia.
Tapaus siis selvitettiin ja sen kuullessani
uskaltauduin nousemaan sängystäkin ylös, ja jopa nauramaan asialle. Vanhemmat
olivat niin ihaniakin että kävivät ulkoiluttamassa koirat ja antoivat minulle
rauhallisen aamun aloituksen. Aamupalaa syödessä Rafikin sai vähän puuroa, Misan
nyrpistäessä sille nenäänsä. ”Siis en mä
sitä syö kun siitä puuttuu rasva ja kinkku ja kaikki oleellinen.”
Extempore yökyläily rupesi vain siinä vaiheessa
harmittamaan kun sain soiton töistä, että pääsenkö tuuraamaan sairastapausta.
Luonnollisesti se olisi onnistunut noinkin pienellä varoitusajalla jos olisin
ollut kotona, mutta nyt avaimet olivat aivan muualla tavaroista puhumattakaan
ja jouduin kieltäytymään. Sunnuntai lisät ei olisi tosin ollut pahitteeksi.
Mutta kaikista vastoinkäymisistä huolimatta viikko
siis loppui suhteellisen hyvin, ja olin ansainnut mielestäni pienen palkinnon.
Ja olihan nuo Prisman tuplabonus päivätkin hyödynnettävä.
Muumiperhe sen kun kasvaa.. ehkä joskus on ihan
hyväkin kiukutella ;)
 |
| Kuva: Arabia |
