Tiedättekö, vielä viime viikolla olin kirjoittamassa
siitä, kuinka minulla on ollut pitkästä aikaa hauskaa töissä. Vaikka sormet
olivatkin tunnottomat pakasteista välillä, en valittanut. Tuurasin nimittäin
sairastapausta ja vieläpä lempiosastollani leivässä.
No tällä viikolla sitten olisinkin voinut heittää
yhtä asiakasta vesilinnulla ja yleensä se mieleinen asiakaspalvelu ei maistunut
ollenkaan. Jokainen hymy oli hampaiden kiristelyä ja töykeät sanat vain
kutittelivat kielelläni. Lisätään tähän vielä muutenkin yltiömäinen syyllisyys
päivien kulusta ja unettomuus.
Tai en tiedä onko se unettomuutta, mutta öisin jos
saankin unta ajoissa, olen herätessäni kuitenkin entistä väsyneempi, heräisin
sitten mihin aikaan tahansa. Jatkuva väsymys on saanut minut tekemään pieniä,
toisaalta ehkä naurettaviakin asioita. Kuten eilen olin laittamassa
koiranruokaa vesipulloon, vaikka sinne olisi kuulunut vitamiinitabletti. Ja
pukiessani sukkia ihmettelin niissä ammottavaa isoa reikää, kunnes tajusin
pukevani legginsejä. Ei aina mene niin kuin strömsössä.
No, näin viikon loppuessa on parempi vain toivoa
että ensiviikko olisi parempi.
