Ensimmäisenä
päivänä peukalon sormus meinasi mennä asiakkaan ostosten mukana. Petollinen
danonino purkki nappasi sen mukaansa. Onneksi huomasin tarpeeksi ajoissa,
muuten olisi hävinnyt taas yksi sormus työpäivän aikana. Eihän niitä ole kun jo
kaksi kadonnut salamyhkäisesti.
Enkä
muistanut kuinka kylmä työpaikkamme on. Ulos päästyäni oikein pysähdyin siihen
auringon antamaan lämpöön, kun hetki sitten olin tärissyt kassalla. Nyt ainakin
muistan miksi sukkahousut oli aina pakollisesti mukana. Ja tapa jatkukoon.
Toisena
päivänä tuttu vuorovastaava otti minut avosylin vastaan, kirjaimellisesti.
Siinä sitten halailtiin hetki ja tovi, ja oli ihana nähdä kuinka iloinen toinen
voi olla kun minä tulen takaisin. Kai ne muutkin ihan tyytyväisiä oli? Kauppa
oli hiljainen aika ajoin, joten pääsin purkamaan aamulta jääneitä tavaroita.
Melkein vain osun mm. kaikkeen raahatessani tyhjää lavaa pois. Vielä on
kuitenkin vedettävä rasti seinään ja koputettava puuta, sillä (vielä) mitään en
onnistunut rikkomaan.
Mutta
kateissa oli kaikki asiat, siis omassa päässäni. Minä kun viimeksi olen ollut
töissä ennen kauppamme remonttia ja tavaroiden uudelleen järjestämistä. Yhtä
aikaa päätti kolme asiakasta tulla kysymään missä on mitäkin, hädissäni näytin
varmaankin mustekalalta viittoessani suuntaan ja toiseen. Ja eihän ne siellä
edes lopulta olleet enää. Kateissa olivat kananmunat, majoneesit ja
energiapatukat. Kamalasti pahoittelin asiakkaille epätietämystäni, hiemanko
nolotti. Onneksi kaikki olivat mukavia ja totesivat kaupan olevan onneksi niin
pieni, ettei pieni kiertely mitään haittaa.
Otti
minut vastaan iloisin mielin siivoojakin. Ja taisinpa hymyillä liiaksi sillä
toinen kassamme tuli päivän päätteeksi toteamaan ettei meillä saa hihitellä.
Näytin kieltä ja vetäisin kunnon räkänaurut päälle, töihin palaaminen on
mukavaa. Nyt vain tuntuu tyhmältä kun en ole aikaisemmin sitä tehnyt.
Kolmas
päiväkin koitti lopulta, ja samalla laillahan se meni kuten edelliset. Meitä
oli lopulta yksi ylimääräinen, joten sain luvan lähteä aikaisemmin kotiin, mikä
sopi siihen väsymykseen mitä mainiosti. Ja osasinpahan nyt vihdoin ja viimein
ohjaistaa asiakkaan sinne majoneesien luo. Ja nauroi yksi asiakaskin minulle
kun manasin uusien hyllyjen salaperäisestä ilmestymisestä paikkoihin joihin ne eivät
kuuluneet. Tupakkalajitkin alkaa pian painumaan kaaliin, sillä punainen LMhän
on se missä on sinistä, ei se punavalkoinen.. punaista kuin punaista himpura. Mistä
sitä itse tietäisi kun ei polta.
Siinä
sitten ne päivät oli ja seuraavaksi onkin vapaata aina ensi tiistaihin.
Työaikani siis puolittui melkein puoleen nyt aluksi työnaloittamisen
helpottamiseksi. Ihan hyvä onkin. Ensin ajattelin, ettei se kummempia luulisi
tuntuvan mutta kyllä vain, kyllä se tuntuu. Hyvä kun Misaa olen työvuoron
päätteeksi jaksanut ulos viedä, hyvä etten ole nukahtanut siinä samalla.
