Olen ollut hiljaa ihmeellisen kauan, anteeksi siitä.
Normaalisti olisin kirjoittanut jo jotain, vaikka
siitä sieniryppäästä johon eilen Misan kanssa tapasimme. (Hassu sana rypäs, rypä.) Tai siitä kuinka kirjoittaminen näin
aamuisin kone sylissä on hankalaa, kun kaksi ja puoli kiloa yrittää päästä sen
päälle kokoajan. Puhun siis Misasta, tissini eivät ole kasvaneet maagisesti
öiden aikana.
 |
| ::Jos tämä olisi satua, tuo olisi varmaankin keijujen asuttama:: |
Mutta mikä on syy tähän hiljaisuuteeni. No työt , ja
niiden päivien aikatauluttaminen on muutenkin välillä hankalaa saati miettiä
missä välissä ehtisin kirjoittamaan. Aamut ovat niin kiireisiä, kuten eilinen,
ja iltaisin olen niin väsynyt töistä päästyäni että tahdon vain nukkumaan
nopeasti.
Se ei kuitenkaan ole koko syy tähän, sillä onhan
minulla tänäänkin töitä. (Harvinainen
työpäivä tiedossa, ei yhtään vuokratyöntekijää –vielä) Sainpahan itseni
ainakin ylös aikaisemmin kuin eilen. Suunnittelin joku päivä toteuttavani sen
ruokapäiväkirja tyylisen postauksenkin näin työpäivältä, mutta eilinen oli
täysin pohjanoteeraus siihen ajatukseen, johtuen liian myöhään heräämisestä.
Ruokani oli sirkusaakkosia.
Taas kadotin asian ytimen, eli sen syyn. Olen
selkeästi aivan liian innostunut siitä, että olen saanut koneen pitkästä aikaa
kunnolla syliini ja sormeni näppäimistölle laulamaan.
Olen
tullut omenahulluksi. Minut voi yhdistää mihin tahansa sanaan joka viittaa
jollain tavalla riippuvuuteen, ja lisää siihen omenan eteen. En puhu ruoasta.
Puhun Apple valmistajasta ja niiden tuotteesta. Kyllä, iPhonesta.
Teen
sillä kaiken mitä normaalisti tekisin tietokoneella. Paitsi kirjoittele blogia,
siihen en pystyisi, haluan kirjoittaa
täydellä ajatuksella (tai ainakin
yrittää). Naputteleminen yhdellä sormella olisi siihen aivan liian hidasta.
Tosin, jos omistaisin omenan
tietokoneenkin, muistioiden siirtäminen sinne onnistuisi käden käänteessä.. Ei Mira ei, sinulla on täysin hyvä ja
toimiva kone!
Ainahan
sitä saa haaveilla?
Lisäksi
olen huomannut sen korvaavan melkein kaiken laukkuni sisällöstä, (ja Camin sanoin kannankin laukussani kaiken
mitä tarvitsen, ja sen mitä en tarvitse) ja melkein itkin kun huomasin että
pärjäisin hyvin ilman pieniä ja vieläkin pienempiä muistilappulippusia. Mitä
kohta teen enää isolla laukulla?
Hei
olen Mira ja olen omenaholisti.
