Rakkailla lapsilla on monta nimeä, meillä noita
kahta kutsutaan rakkaudeksi ja pakkaukseksi, toheloksi ja torveloksi, höntiksi
ja hömelöksi, toffeeksi ja suklaaksi, sekä suukoksi ja puraisuksi.
Kaksin kappalein noita pienokaisia ei ole muuttanut
arkeani juuri miksikään, mitä nyt ensin tietysti otin 4päivää vapaata jotta
saadaan harjoiteltua yksin oloa pienemmän kanssa, ja opetteleminen itselle
ettei ne kädet enää tahdo riittävänkään mihinkään. Toinen hienohelma kun on
kannettava hissiin, toinen onneksi kävelee hienosti sinne asti. Sitten noilla
kahdella on aina kilpailu kumpi ehtii ovesta ensin, yleensä nuorimmainen
voittaa, tyylillä nopeat syö hitaat ja tuuppimalla etunokaksi.
Onhan noita pieniä kärhämöitäkin tullut, kun
kummankin on saatava juuri se toisen suussa oleva makupala, se oma ei kelpaa.
Ja toisen ruokaakin on käytävä ainakin haistamassa, jos siellä olisikin jotain
ekstraa mitä itsellä ei ole.
Hölmöläiset sanon minä.
Onneksi on ElisaVahti –palvelu jotta voi niiden
menemisiä katsella myös kun ovat keskenään. Eilen katselin kuinka Misa oli
siirtynyt Rafin tieltä yöpöydälle (?!).
Mutta hyvin on pienempi kaveri tottunut meidän
rytmiin, tänäänkin nukkui tyytyväisenä tassut sojotettuna kattoon, kun muut
aamut on herännyt jo kukonlaulun aikaan antamaan suukkoja. Suukkoihin on aivan
ihana herätä, mutta ne pienet nenästä näykkäisyt voisi jättää väliin. Ja
pissat/kakat onnistuvat joka päivä paremmin ja paremmin ulos! Ja naapureilla
varmasti ollut hauskaa kun täältä kuuluu välillä ties millaisia huutoja, eilen
kiljahdin ja huusin ”Pois mun pöksyistä!”
täysin ajattelematta. Teki mieli huutaa perään että niin koirallehan minä..
Kerta se ensimmäinenkin että naapurit kuulevat
asunnostani ties mitä huutoja..
Ja asuntojen tiimoilta onnellisia uutisia, kahta
asuntoa olen pääsemässä jo katsomaan joten ihana kun jotain on ilmaantunut. Kumpikin
on lähellä nykyistä kotiani, kuitenkin lähellä töitä. Ties vaikka Laurasta ja
minusta tulisi naapureita..
Tänään on siis yksi asuntonäyttö ja ensi viikolla
toinen. Voi kunpa jo kesään mennessä olisin saanut kamppeeni siirrettyä
jonnekin ihanaan asuntoon, olisi yksi huoli vähemmän stressattavaa.
Ja voihan pippuri, menin sitten päivittämään
iPhoneni ja kaikki tiedostot hävis!! ARGH.
