Olen varmaan kamalin lahjojen saamisessa, ei mulle vaikea ole ostaa tai antaa lahjaa
–kunhan pysyy suunnitelmassa ja listassa. Joulu kun alkoi, ihmiset kysyivät
mitä tahtoisin ja laadin listan mitä tarvitsen tai olin itse ajatellut hankkia.
Suunnitelma siis oli helppo, listasin puuttuvat Muumi –mukit ja kulhot, Teema –astiat
ja eniten kaikista sanoin tarvitsevani rahaa, eli lahjakorttien luulisi olevan
helppo ratkaisu siihen. Joten olihan minullakin siis lahjojen saannissa
odotuksia, ja ehkä jo jonkin näköisiä varmoja mielikuvia olin itselleni
maalaillut. Odotin muumimuki vuorta ja lahjakortteja. Ja paria kirjaa mitä olin
listannut myös.
Ikinä
ei pitäisi odottaa mitään, luulisi oppineen jo monen ikävuoden jälkeen, että
siitä seuraa vain pettymyksiä.
Voi
luoja että olen kamala, mutta siltä minusta tuntui eilen toisinaan.
Ei
siinä, etten olisi saanut myös yllätyksellisiä asioita joihin olin tyytyväinen (kuten vaaleanpunainen jäätelökone, Haisuli
jätskikestit tiedossa!), tai etten olisi saanut niitä mitä oli listallani,
mutta no, niiden parin viereen mahtui liuta niitä joiden avaamisen jälkeen
ajatuksissani olivat vain sanat; ei taas
ja miksi?
Tämä
on yksi lisäsyy miksi voisin jättää vain joulun viettämisen välistä. Ei sen
oman pettymykseni vuoksi, vaan sen kun lahja sylissäni ajattelen kuinka lahjan
antaja on ollut aivan innoissaan lahjasta ja loukkaantuisi jos kuulisi
ajatukseni. Mikseivät vain ihmiset ymmärrä selkeää lausetta; Älä hanki minulle mitään!
Sain
mm:
OBH
Nordican vaaleanpunaisen jäätelökoneen
Taikametsä
–muumimukin
Sosuli
ja Hosuli –muumimukit, jotka jo omistin ja
annoin eteenpäin siskolleni. (Voi Mamma mikset noudattanut sitä listaa tai
kysynyt apua?)
Sosuli
–muumikulhon.
Beethowenin
joulu –elokuvan, jonka luovutin suosiolla
Tikrun lahjakasaan. (Voi miksi Mamma, miksi?!)
Leikkuulautoja,
kun jotain on ostettava ja annettava
annetaan sitten jotain vain? Olen tyytyväinen tosin siihen että en siskoni
tapaan saanut sian muotoista leikkuulautaa, koska saimme sellaiset jo
viimevuonna ja senkin olen salakuljettanut vanhemmilleni. (Voi Mamma, voi Mamma.
)
Valkoiset
villasukat
Pokkarina
Kate Jacobs – Lohturuokaa
Harmaa
villaponco, kun oppisi käyttämään ensin
niitä muita joita kaapissa ennestään jo on.
Iittalan teemamuki joulukuusenkoristeet, viritin ne keittiön maustehyllyyn ja ne
ovatkin aika kivat vaikka ensimmäinen reaktioni olikin harmitus
Mutta nyt on yksi joulu ohitse odotuksineen, pettymyksineen
ja harmituksineen. Vuosi aikaa seuraavaan, mutta voiko jo valmiiksi sanoa kiitos
ja ei kiitos, jätän välistä?
