Hyvät
asiakkaat, tiedän teillä olevan sana jos toinenkin lähikauppaanne tai muuhun
kauppaan ja sen toimintatapoihin. Tullessanne kauppaan luotte nopean vilkaisun
juuri nähtävillä olevaan hedelmä ja vihannes osastoon ja päätätte mielessänne,
ettemme huolehdi juurikaan sen esillepanosta. Kierrellessänne muualla ja
löytämättä tuotetta kiroatte mielessänne kun myyjää ei näy ja päätätte tulla
kassalle kesken ruuhkan ihan vain nopeasti kysymään missä kyseinen tuote on.
Kassalta kestää hieman vastata kysymykseenne kun on palveltava vielä edellinenkin
asia. Kiroatte kuinka aikaa kuluu ja lopulta saatte teidän mielestänne
monimutkaiset ohjeet. Hylly nro x siinä
sen ja sen vieressä. Teitä ottaa jo päähän ja kovasti sillä teillä on kiire
ja olitte toivonut vain pikaista kauppareissua mutta syytätte kauppaa sillä
asiat eivät ole siellä missä kuuluisivat tai ovat loppuneet. Tuskastuitte jo
kerran kun suosikkijuustonne oli päädytty poistamaan valikoimasta. Miksi aina se minun lempituotteeni poistetaan, luulisi että ihmiset ostavat sitä,
minä ainakin ostaisin!
Lopulta
saavutte kassalle jossa jonot yltävät hyllyrivien lomaan. Teidän tekisi mieli
tokaista eikö niitä kassoja ole lisää, mutta ystävällisesti edessänne oleva
mies päättää huutaa kassalle samasta asiasta. Kassa tokaisee jotain tauoista ja
miehityksen puutteesta. No pakkoko niille tauoille on mennä juuri ruuhkan
aikaan, ja luulisi nyt kaupan konsernin (Kesko, Hok-Elanto yms) olevan varaa
palkata yksi ylimääräinen aivan vaikka vain pariksi ruuhkatunniksi kauppaan.
Te
vaaditte välillä meiltä hyvin paljon, ellei jopa mahdottoman paljon. Meidän
pitäisi tietää jokaisen tuotteen hinta suoralta kädeltä, tietää jokaisen
helmiohran ym tuotteen sijainti, olla nopea kassalla mutta samalla
ystävällinen. Samalla meidän pitäisi toimia lapsenvahtina teidän lapsellenne,
mutta olla komentamatta heitä kun he käyttävät kaupan kalusteita
kiipeilytelineinä, leikkivät sirukortin lukijalla, repivät lehtiä auki tai
ahtaavat suuhunsa sitä mitä ehtivät käsiinsä saada. Onhan sitä lapsen annettava
syödä jos hänellä nälkä kerran on. Tuskin kassa sitä harmittelee jos saa
käsiinsä tahmaisen jäätelöpaperin.
Minä
en teiltä paljon vaadi, mutta joskus toivoisin hyvinkin paljon teidän käyttävän
järkeä.
Näin
alustavasti haluan vain sanoa että;
-
muovipussit voi ottaa heti, ei tarvitse tunkea kassaneidin nenään
ilmoittaakseen että ottaa ja haluaa sen heti.
-
tavarat voi laittaa lähelle, vaikka siinä olisikin toinen vuorossa ennen. Sitä
varten ovat välikapulat. Ja tiiviillä asettelulla myös takana tulevan on
mahdollista laittaa omat ostoksensa hihnalle jolloin asiointi nopeutuu.
-
kuitin ottaminen, sitä ei tarvitse katsoa halveksivasti puoliminuuttia ja sanoa
ettei halua sitä, jolloin kassan on noukittava se sieltä kolikoiden yms alta.
Ja jos sen ottaakin käteen, niin kassan päädyssä on roskis johon sen voi
halutessaan laittaa, sitä ei tarvitse jättää kassahihnalle ylimääräiseksi
roskaksi.
Sydney J. Harris käveli eräänä
iltana kadulla ystävänsä kanssa, joka pysähtyi ostamaan sanomalehden.
Lehdenmyyjäpoika oli juro ja epäkohtelias antaessaan rahasta takaisin. Harrisin
ystävä katsoi poikaa suoraan silmiin ja hyvästeli tätä lämpimän ystävällisesti
lähtiessään jatkamaan matkaa.
"Olipa hapan kaveri",
Harris huomautti. "Hän nyt on samanlainen joka päivä", ystävä sanoi
hartioitaan kohauttaen. "Miten sinä viitsit olla aina niin ystävällinen
hänelle?" Harris ihmetteli. "Miksi en olisi?" ystävä kysyi.
"Miksi antaisin hänen päättää käytöksestäni?"
-Alan Loy McGinnis [Positiivarit
21.11.2012]
