 |
| ::@Sokos Hotel Tapiola Garden, ravintola Sevilla:: |
ILOVEME –messut oli ja meni, tulipahan kannettua
selkä vääränä taas kotiin ties mitä ilmaiskylkiäishärpäkettä, mitä nyt kassiin
ikinä mahtuikaan. Oli kyllä hyvä varustautua isolla kassilla, vaikka se
hakkasikin sitä takapuolen mustelmaa.
Suurimman osan kuitenkin tiputin äidilleni, ja siskokin
sai cocacola design pullon tuliaisina. Ja maistoin ensimmäistä kertaa
proteiinipatukkaakin, mikä ei ollutkaan niin huono kun etukäteen ajattelin. Joskus,
(vuosina nakki ja sika) olen syönyt
myslipatukoita ja naturdietin ateriakorvike patukoita pitämättä niistä, ja olen
ollut hieman varautunut näiden proteiinipatukoihinkin. Kovin paljon niitä tosin
tunnutaan ostavan, joten ei kai jotkut oikeasti tykkäävätkin niistä?
No siis maistoin uutta piparkakun makuista patukkaa,
ja kyllä se piparkakulle maistuikin hämäävästi. Jälkeen suuhuni ei myöskään
jäänyt ällömakeaa tunnetta, mitä muistelin noista aikaisemmista jääneen. Tuskin
itse noita kuitenkaan ostaisin, turhan isoja sellaiset, pitäydyn mieluiten
välipalan osaltani vaikkapa yogurtissa. Tosin voihan se olla että noiden makuun
en juurikaan pääse senkään vuoksi, etten ole koskaan oikein välittänyt
suklaasta. Sirkusaakkosten tai lakritsan muotoisina ne tosin voisivat tosin
olla vaaralliset lähelläni..
Nyt on Tapaaminen elämän kanssa suoritettu loppuun.
Ei minulla siis yleensä näin pitkään mene yhden kirjan kanssa, mutta olin ehtinyt lukemaan aina vain noin yhden
luvun kerrallaan, olin Saloonkin pakkautunut ties millä tekemisillä. Piti
kirjoittaa puhtaaksi ylös nappaamani kirjasitaatit, ja vanha päiväkirjakin piti
siirtää toiseen. Ja samalla tehdä ne pakolliset, kuten kurkkailla netin maailmaan
ja se netti nyt takkuilikin siellä aivan urakalla.
Mutta siis kirjaan.
Pidän kirjoista jotka herättävät ajatuksia, ja yleensä
otankin ylös kirjoista löytyviä mieleenpainuvia sitaatteja. Näitähän minulla on
siis jo vihkotolkulla kerättynä, ja pitäisi vielä jaksaa ehtiä kirjoittaa
koneelle puhtaaksi.
”Oletko sinä lukenut taas kirjoja?
Minähän olen kieltänyt sinua tekemästä niin. Ne herättävät ajatuksia.”
Tämä oli Ahernin yksi taas loistavimmista kirjoista
ja suosittelen suuresti, jos vähän kevyemmästä lukemisesta pitää.
Nyt seuraavana olisikin vuorossa Cathy Kellyn –
Yksin ja yhdessä, ja siitä seuraavana onkin kirjastoon meno. Olen kirjoittanut
ylös jo monia kirjoja joita voisi koettaa lukea, kuten esimerkiksi Kira
Poutasen kirjoja. Kiinnostuin niistä nähtyäni tuon Hansin matkalla ohjelman
jakson, jossa Kira oli mukana.
Tänään en ole kirjoihin ehtinyt kajotakkaan. Aamusta
aikaisin ylös, mitä nyt torkutin taas liian kauan herätystäni (outojen unien syytä) ja oli lähdettävä
kohti Tapiolaa, ja työpaikkapalaveria.
 |
| ::Kala-äyriäiskeitto, ei äyriäiset oikein iskeneet:: |
Eipä siellä mitään ihmeellistä tai uutta
ilmennyt, mutta oli mukava olla taas mukana työkuvioissa. Seuraava yhteinen
tapaaminen onkin parin viikon päästä tapahtuva tallinnan risteily.
Sitä odotellessa.
Kun olemme läsnä, myös elämämme on
läsnä. Joten siitä missä hukutamme aviomiehemme, vaimomme, vanhempamme, lapsemme
ja meitä ympäröivät ikuiset ystävämme rakkauteen, hellyyteen ja huomioon, meidän
on tehtävä samoin omalle elämällemme, koska se on osa meitä, me olemme elämämme,
ja elämä on aina meidän puolellamme kannustamassa meitä, silloinkin kun meiltä
itseltämme loppuu usko. Minä hylkäsin elämäni joksikin aikaa, mutta olen
oppinut, että vaikka niin kävisi ja eritoten silloin kun käy niin, elämä ei
koskaan käännä selkäänsä. Elämäni ei hylännyt minua. Ja me olemme toistemme
tukena viimeisiin hetkiin asti, jolloin katsomme toisiamme ja sanomme: ”Kiitos,
että pysyit luonani loppuun asti.” Ja se on totuus.
[Sitaatit: Cecelia Ahern – Tapaaminen elämän kanssa]
