Perhanen
talvi. Se tuli sittenkin vaikka niin toivoin että se olisi jättänyt tämän
vuoden tulematta. Olisi ollut vain ikuinen kesä. Ihana aurinkoinen syksykin
olisi kelvannut, mutta ei, olihan sen lumen joskus tiputtava maahankin.
Ehtisiköhän sitä vielä karata muumilaaksoon talviunille?
Eilen
ennen töihin lähtöä, jouduin jopa kaivamaan kultainen keskitie-takkini
vaatehuoneesta, kun pelkällä liivillä ei pärjännytkään. Ja nahkatakkikin tuntui
liian kylmältä. Mutta en luovuttanut kokonaan, en sentään kaivanut samalla
esille paksuja talvitakkeja, ei ne saavat vielä odottaa sillä minä taistelen.
Lupaan luovuttaa sitten ensiviikon jälkeen, sittenhän on jo marraskuukin. Kai
se on ihan kohtuullinen aika alkaa suhtautumaan siihen että pakkanen tulee
harmeineen.
Misakaan
ei oikein innostunut kun sen neuleita ja takkeja kaivelin. Innolla odotan
ensimmäistä taisteluamme talvitöppösten kanssa. Neiti on aivan samanlainen
vilukissa kun minäkin, heti kun nenä on ulkona pakkasessa mieli on haluamassa
jo sisälle. Mikäpä voittaisi sitä
peittoa ja höyryävää teekuppia?
Sitten
seuraavaksi saakin harmitella sitä joulun tuloa, senkin kun toivoin hyppäävän
tämän vuoden yli.
