Mammarakkaus ja Salokaipaus

Minut muista kun olen lähtenyt, kauas maahan hiljaiseen. 
Kun on kätein kätes jättänyt enkä pyörtää voi luokses uudelleen. 

Ota nyt se järki käteen 
Kuinka monesti kuulen, luen, havainnollistan kyseisen lauseen saman päivän aikana. Minulle lausuttuna, salaa kuunneltuna, kaduilla lehtien kuiskaamana, kirjan sivuille karkaavana. Kun järki ja tunteet taistelevat on vain tyhmää mennä tunteen puolelle ja ottaa järki käteen, päässähän ne kamppailevat. Tunne voittaa, olen tunteineni vanki. Jos siis vain tietäisin mitä ne ovat. Järki huutaa minulle kämmeneltäni, olen unohtanut kuunnella tunteitani. Vai kuulenko ja järki huutaa päälle? Tunne hallitsee väärää puolta ja järki väärää. 
Vanhan kansakunnan ihmiselle on vaikea selittää tätä kaikkea. Hänellä on omat uskomuksensa ja tapansa ja järkensä, miksi niitä muuttamaan tai vääristämään kun jo yli 70vuotta niihin luottanut. Miksei dementia voi iskeä juuri niihin kohtiin, miksi sen pitää iskeä lyhytmuistiin? Välillä Mammankin kanssa olisi helpompaa jos se iskisi siihen pitkäaikaismuistiin. Ei tarvitisisi kinastella ja nälviä kaikesta, ja varsinkin samoista asioista päivittäin. 
Silti rakastan siellä olemista. 
Viikonloppu taas vietetty yhdessä Mamman kanssa ja takaisin tulo oli yhtä pettymystä. Olisin onnellinen jos jonain päivänä voisin vain jäädä. Jokaisen yön jälkeen tulisi uusi aamu täynnä Mammaa. Hymyilen itsekseni kun kuulen Mamman valittavan kaikesta. "Miksi tuo rekka tuohon on jätetty keskelle tietä, eihän siinä ole edes parkkipaikkaa." "Kamala kun on kuuma, sulla on hyvä kun ei hiki virtaa." "Kamala hinta, markoissa se olisi.." Voisiko joku tarjota ratkaisun tähän ikävään. Voisiko joku mahdollistaa sen että voisin vain jäädä. Tiivistettynä tarjota työpaikka. Viikonlopun vietto Mammalla ja koskaan en palaa tyhjin käsin. Aina jotain tungetaan kassiin "matkaevääksi" ja "en mä näistä niin välitä" -tavaraksi. Kun pää on jo tarpeeksi painava uusien opittujen asioiden painosta, vielä pitäisi kassia rasittaa enemmän. 
Kuten tavallisesti, tälläkin kertaa lähdin pää painavana kohti Espoota. Päätä painoi uudet ristikkosanat sekä sienestyksen ja marjastuksen vinkit. Kassia painoi lauantain metsäreissun tulokset. 6litraa mustikoita. Lisäksi metsää varten alennuksesta ostetut Ratia lasten saappaat. Ylimääräisinä omenoita, sipulia, maito (joka oli pakko ostaa koska kuulemma mun oma tuoma maito ei riitä..), salaatinkerä ja sunnuntaina tehty kana (joista tein salaatin äidille työlounaaksi) yms. Onneksi ei ollut kylmäkallea mukana, muuten kassiin olisi tungettu pakkasesta vihanneksia ja kaikkea mahdollista. 
En valita, hymyilen aina vain sisälläni hymyä joka kuvaustaa lämpöä ja rakkautta. Kun kassiin pakataan jo melkein muovipusseja ja pakastuspusseja sydän huokaisee. Miten sinut pakkaisi kassiin myös mukaan.