Rakkaussäteilyä

Olen innostunut sieniin, marjoihin, yrtteihin, kasviksiin, hedelmiin.. Naminami tuoreeseen tavaraan vielä enemmänkin. Varsinkin Salossa vietetyn viikonlopun jälkeen into vain kasvoi. Pääni ja himoni päätti tehdä yhteistyön. Kerään, kasvatan ja teen itse. Harmi vain että pienellä budjetilla sitä on vaikea toteuttaa, mutta kuka sanoi että asiat pitäisi hoitaa yhdessä yössä? Ja tuskin taloyhtiöni olisi kovinkaan mielissään siitä jos parvekkeelleni ilmestyisi pieni perunamaa. JA kyllä se on aivan täysin mahdollista. Multaa vain parveke täyteen ja avot, hellou perunat. Viikonlopun jälkeen pakastintani täydensivätkin täydelliset mustikat, mieltäni harmitti kovasti sienien puuttuminen. En millään jaksaisi odottaa vielä paria viikkoa tai kuukautta kun ryntään Mamman kanssa sienimetsään. Melkein menin keräämään jo vanhempien luona olevasta metsästä sieniä ja tehdä niistä ruokaa. Mitä väliä ovatko ne syötäväksi kelpaavia, sieni kuin sieni eikö niin? Ehkä kumminkaan ei.. Isku harmitukseen tuli tietenkin parhaan ystäväni suunnalta. Rakastan Lauraa mutta olisi voinut sentään minulle antaa kaikki mökillä keräämänsä vadelmat, mansikat ja sienet. Mielestäni se kuvastaisi aivan täydellistä ystävyyttä. Mutta ei, neiti on sitten itsekäs. Iskusta huolimatta päivä Lauran kanssa eilen oli mitä ihanin. Teimmekö mitään oleellista? Emme. Se siinä parasta onkin. Välillä keskustelimme, välillä emme, kävimme kaupassa, olimme Lucaksen kanssa, nauroimme. Täydellinen parisuhde. Plus tiedän et Laura viihtyis mun kanssa asua paljon enemmän sillä mä siivoan. Siivoaminen on erittäin tärkeää Laura suhteessa. JA hah järjesteleekö Teemu muka Lucaksen ruokia, ei varmaankaan. Taas yks pojo mulle. Ei, kyllä Teemu on ihana. Se johtuu siitä säteilystä mihin se altistuu. Laura ja Lucas rakkaus säteilylle. Kuka tahansa olisi ihana siihen altistuessaan. Mut edelleen Laura on parhain, tärkein, ihanin, kaunein. Kunhan ei koske mun tonnikaloihin. Dixi, et animam levavi Olen puhunut ja huojentanut mieleni