Luonut nahkansa elääkseen

Olen enemmän elossa nykyään kuin koskaan ennen. Jos niin voi sanoa. Kävelen pää pystyssä katse kohdistettuna eteeni, hymyilen itsekseni ja välillä jopa voin hypähdellä huomatessani liukkaan kohdan tai vesilätäkön. Vielä jonain sateisena päivänä hankin itselleni kumisaappaat ja hyppään isoimpaan vesilätäkköön mitä löytyy. Ja nauran. En enää välitä mitä ihmiset ajattelevat minusta, ja varmaan herätänkin ajatuksia kulkiessani kadulla omissa ajatuksissani. Olen tullut taas riippuvaiseksi radion/musiikin kuuntelusta ja eilenkin kulkiessani vanhempieni luokse, vastaantulijat saivat kummasteltavaa millaiseksi se nykynuoriso on oikein tullut. Kävelin nimittäin kuin malli catwalkilla konsanaan, musiikin saavuttaessa tietyn kohdan pysähdyin, katsoin taakseni, ja jatkoin matkaani. Samalla hymyilin kuin olisin nähnyt jonkun edessäni jota kohti kävelin. Vaikka minusta onkin tullut kuin yhdessä yössä eri ihminen, tai Lauran sanoin "oikea Mira on palannut", en silti antanut lupaa enkä siltikään olisi antanut lupaani julkaista kuvani Helsingin Sanomissa. Nyt lähti kyllä Helsingin sanomat käräjille. Ainakin mielessäni. Pitääpä kysyä Heikki Kuutilta mitä tässä asiassa voisi tehdä.