Kääntöpuolen nurja puoli

Aloin eilen miettimään mitenköhän muut ihmiset näkee mut koska viihdyn paljon yksin. Työpaikalla, koulussa ym. Toivon ettei kukaan ota henkilökohtaisesti sitä jos en pysähdy juttelemaan, sillä tarkotus ei ole loukata ketään tai etten pitäisi jostain ihmisestä. En vaan osaa olla ihmisten seurassa, tai en ole tottunut siihen että mulla olisi ystäviä. Ja nyt kun mun luo tullaankin juttelemaan, tai uudet ihmiset sanookin hei on mulle uutta. Pelkään myöskin ehkä jäädä seuraan sillä mun pitäisi kai oll avoin ja oma itseni, mut samalla jos olen oma itseni tulee ristiriita. Silloin kukaan ei ainakaan halua olla mun lähellä. Mutta sitten taas sunnuntaina huomasin kuinka paljon mulle merkitsee se, että voin olla oma itseni ja silti mun halutaan olevan siinä seurassa. Mun ystävä halutaan olla, mut halutaan ystäväksi ja seuraan. Olin nimittäin Johannan seurassa vahtimassa lapsia ja vaikka en ollut pitkään aikaan seurassa ollut, varmaankin pelon vuoksi, tunsin oloni vapaaksi. En pelännyt enkä jännittänyt. Ei haitannut vaikka sekoilin sanoissani tai unohdin hetki sitten sanomani asian. Sain pilailla itseni kustannuksella ja mun toiveilla. Sain olla oma itseni. Huominen jännittää sillä mun pitäisi pitää puheviestinnässä houkutteleva puhe kameralle, pitäisi kai vakuuttaa luokkakaverit jostain mun mielipiteestä. Mun näkökulma vaan mielipiteisiin on se ettei mulla ole mielipiteitä, mulla on vain näkemyksiä ja annan muillakin olla omia näkemyksiä. En mä halua "pakottaa" ketään uskomaan mun sanaan ja väitteisiin. Sillä asioillahan on aina kaksi puolta, jos pakottaisin silloinhan taistelisin omia periaatteitani vastaan. Esittäisin jotain mitä minä en ole. Ristiriitaista tämä elämä.