Näin herkän kun minun, ei pitäisi yrittääkkään aikatauluttaa
liikaa arkeansa. Siitä varmaan se viimeaikainen väsymys ja ärtymys ovat
johtuneetkin. Kun aamusta jo suunnittelee minuuttitarkan aikataulun päivän
varalle, ei katastrofi pään sisällä ole kaukana. Ja kun korttitalo sortuu, niin
sorrun minäkin.
Täällä Salossa on hyvä palauttaa mieleensä
ja toimiinsa rutiinit ja rytmin. Aamulla suoraan nouseminen sängystä, eikä
kyljen kääntäminen, auttaa saamaan päivän kunnolla käyntiin. Aamupala muuhun
kuin puolenpäivän aikaan tuntuu omituiselta, mutta mielummin näin kun kilo
porkkanoita puolen yön aikoihin. Ja olen onnistunut olemaan jo kolme
päivää karkkilakossa, tai ei lakossa niinkään, en vain ole ostanut saati
syönyt. Olen huomannut jos jos kieltää itseltään jonkun täysin, sitä ratkeaa
helpommin.
Katsotaan vaan miten paluu arkeen ensi
viikolla loppujen lopuksi sujuukaan. Työrytmihän sekoittaa tietysti taas koko
pakan. No, aina voi palata takaisin Mamman tykö kun arki hellittää.
Skippo tilanne 2-0
