Kuten
ystäväni Cami jo tietää, karvat saavat minut suorastaan kehräämään. Siis
vaatteissa. Naamassa niitä inhoan. Mutta siis vaatteiden karvat, kuten olette
jo toppatakeissa huomanneet hupun reunan tai muuta vastaavaa. Pari vuotta
sitten Hennesille ilmestyivät hupparit joiden huppu oli vuorattu pehmeällä
karvalla. Pitikö minun saada sellainen, oi kyllä ja kolmessa eri värissä.
Tiedän ehkä hieman innostuin liikaa juuri silloin. Mutta on sitä tullut
innostuttua tänäkin vuonna, ehkä joitain innostuksia jälkeenpäin kadutenkin..
Mutta
jos se on totta, ja koira on yhtä kuin omistajansa voin vain kuvitella kuinka
kovasti Misa kehrää (kissasta kyllä tuo
menisikin), kun löydettiin vihdoinkin Mustista ja Mirristä Hurtan karvamantteli
väriä cranberry. Ai että, ainakin minä kehräsin kun näin sen sojottavan
hyllyssä, valmiina ostettavaksi. Olihan sitä yritetty hakea jo parista
muustakin liikkeestä. Mutta se on suloinen, ihana ja niin tyttömäisen värinen.
Siis takki, mutta onhan tuo Misakin aika suloinen eikö?
Ah,
ostoterapia on kyllä aivan parasta terapiaa mitä minä tiedän.
