Koska ranteeni rupesi taas vaivaamaan
tuossa viikko sitten, olen yrittänyt vältellä oikean käden käyttöä. Mutta onhan
se vaikeaa, kun vasen on lapsen tai jopa apinan tasolla. Yrittäkääpä itse olla
puristamatta oikeaa kättä nyrkkiin kun vasen taas hermostuttaa. Niin juuri se
nyrkki ja pihti liike ovat ne pahimmat jotka rannettani vaivaavat. Ja koska
olen tunnetusti yhtä kärsivällinen kuin läski lapsi kakun edessä, olen mennyt
usein helpoimman kautta ja käyttänyt silti oikeaa kättäni.
Yleensä se tulee kostautuen mutta eräänä
päivänä koirat taisivat olla mielissään tästä sillä tiputin koiranruokapurkin
lattialle. Onneksi taloudestani löytyy tosiaan kaksi imuria, joita ei tarvinnut
kahta kertaa komentaa siivoamaan nurkat. Ei tarvinnut kuin lausua taikasana ”syökää possut syökää”, ja nurkat oli
hetkessä puhtaat. No saivatpahan vähän tukevamman aamupalan.
Mutta niin kuin eläimet oppivat
ärsykkeistä ja yhden kerran virheistä, ehkä tämäkin olio siihen voisi oppia.
Huomenna tosin taas 8tunnin työpäivä kassan edessä, joten eiköhän yritykset
juuri jääkin niihin yrittämisiin.
Ja mikä siinä on, että silloin kun
jotain ei saisi tehdä, niin sitä tekee niin kamalasti mieli? Yritän nimittäin
tälläkin hetkellä pitää itseni kurissa etten rupeaisi siivoamaan, oi miksi oi
miksi tällaisia innostuksia ei tule silloin juuri kun saisi siivota!
Mikseivät automaatti-imureiltani voisi
onnistua myös muut kodin huollon taiat? Ehkä pitää virittää jokin luuttu niille
häntään ja kulkea makkarapalan kanssa ympäri asuntoa. Voisi ehkä kaikessa
hulluudessaan jopa onnistua.
