Jos
joku olisi sanonut minulle lapsena, tai jopa muutama vuosi sitten, että tulisin
lausumaan äidilleni sanat ”en vietä
joulua” olisin varmaan nauranut hänelle päin naamaa. Minäkö? Ilman joulua?
Minähän se olin muutamia vuosia sitten ensimmäisenä kassajonossa kun glögit ja
piparit ilmestyivät kaupan hyllylle. Ilmoitin silloin entiselle poikaystävälle
että meillä alkoi nyt joulu. Siinä sitten kynttilänvalossa syötiin pipareita ja
juotiin glögiä, olikohan ehkä lokakuu kuitenkin vasta menossa.
Aloitin
tämän uhoamisen oikeastaan jo parisen vuotta sitten, mutta ei minua otettu
vakavasti ja lopultahan aina minä siellä joulupöydässä olen istunut.
Toivottavasti nyt kolmas kerta kertoisi totuuden ja antaisi minun olla vain
itsekäs. Tänä vuonna ahdistus joulua kohtaan ja sen sivuuttaminen on vain
voimistunut. Joulukalenteritkin olen kiertänyt kaukaa, vaikka viime vuonna
minulla taisi olla hankittuna jo oma veikkauksen- sekä haribon kalenteri. Tai
ainakin olin hankkinut Tikrulle jonkin niistä suuremmista. Ei ei ei, ei minua
saa edes ostamaan yhtä joulutorttua.
Tänä
vuonna minä, käsi sydämelläni vannon, etten stressaa siitä ostaako sisko
savusiian vai ei, siitä joudunko lahjoittamaan suurimman osan lahjoistani heti
kiertoon, siitä monelta on hyvä mennä vanhemmille ja siitä miten hermoni
kestävät.
Joulu
on kuitenkin monille nauttimisen aikaa, ja minä en halua olla nurkassa hiljaa
ja leikkiä viihtyväni. Siinä ei ole mitään mitä minä kaipaisin.
Joten
ystävät, sukulaiset yrittäkää ymmärtää, mutta minä kieltäydyn joulusta.
Aiheutatte minulle vain pahan mielen jos yritätte muuttaa mieltäni tai ostatte
lahjan.
Mitä
mieltä sinä olet? Onko se itsekästä? Vai onko sinulla päinvastoin, odotatko
tapojesi vastaisesti sittenkin innolla joulua?
