Onko
tämä mahdollista, ne jotka tuntevat minut nauravat nyt, mutta minä heräsin vasta
viisitoista yli yksitoista! Nukuin kuitenkin vielä eilen parin tunnin
päiväunetkin vanhemmillani, joten univelkaa ei pitäisi olla. Talvi siis taitaa
tulla kun minä vain nukkuisin nukkuisin ja nukkuisin vielä lisää. Mitenköhän
sen saisi selitettyä tai sovittua työnantajan kanssa, lupaan ja vannon nukkua vain kokotalven yli kuten muumit. Tai
olisikohan siellä jossain jokin työnantaja joka maksaisi minulle palkkaa
nukkumisesta? Olihan Uuno Turhapurokin patjantestaajana, miksen myös minä.
Ainahan sitä saa unelmoida.
Päädyttiin
lopulta äidin kanssa kauppakeskus Kaareen perjantaina. Ja kuten aina kaikkeen
uuteen, siihenkin oli tottuminen. Kauppoja oli ehkä liikaakin, ainakin siihen
nähden että olin valmistautunut vain pikaiseen käyntiin nähtyäni että
parkkihallissa parkkiaikaa olisi vain kolme tuntia. No lopulta meillä meni
kuitenkin enemmän aikaa, mikä oli oletettavissakin, mutta ei auton yläpuolella
oleva valo edes vilkkunut kuten Ison Omenan parkkihallissa.
Sokoksen
kokoon petyimme, mutta kai se oli odotettavissakin kun vieressä on suomen
isoimpiin kuuluva Prisma. Taas kävi kuitenkin niin että kun minä löydän jotain,
äiti ei löydä sitä mitä tahtoisi. Minä siis löysin nilkkurit ja äidiltä jäivät
ruskeat housut saamatta. Kenkienkin kanssa minä tosin punnitsin, kuten äitini
aina, jätin ne ensin sokoksen sovituskoppiin myyjälle aikomatta ostaa niitä.
Palasin kuitenkin parin tunnin päästä takaisin ja sanoin äidilleni ostavani ne vain jos ne ovat viety takaisin
paikoilleen. EI oltu, mutta harmittamaan ne jäi silti ja kalvamaan mieltä joten
takaisin alakertaan ja pukukopissahan ne vielä olivat. Kengät siis lopulta
päätyivät minun haltuuni.
Kauppakeskus
on aika paljon S-ketjun vallassa, mutta näin henkilökunnan silmin se oli vain
hyvä. Saipahan bonuksia enemmän, jopa apteekistakin. Käytiin syömässäkin Kylä
ravintolan wokup –ravintolassa, jota en ole aikaisemmin kokeillut vaikka se
Isosta Omenastakin löytyy. Nyt kuitenkin päätimme kokeilla, äitini otti kanaa
ja minä katkarapuja.
Pidimme
molemmat annoksistamme, ja eniten kuitenkin taisimme ihastua lisukkeisiin kuten
paahdettuun sipuliin, tuore yrtti sekoitukseen (persilja ja korianteri?) ja mangochutneyhin. Lisäilin ruokaani
myös inkivääriä flunssan taltuttamiseksi, mitä äiti ei voinut allergiansa takia
ottaa. Ihana kun äidistäkin on tullut nykyään sellainen, että uskaltaa kokeilla
jotain erilaista eikä aina tyydy samaan mitä aina ennen. Liekö se lukuisten
kokkiohjelmien katsomisen tulos.. (MasterchefAustralia on vaan niin hyvä!)
Ruokapuolella
eniten ihastuin kuitenkin vessaan! Mielestäni se oli niin kaunis. Hyvän paikan
määrittelee aina hyvä vessa muistakaa se.
Kauppareissu
oli siis onnistunut, käytiin vielä moikkamassa Tikrun isää Prismassa
pakollisten ruokaostosten lomassa.
Eli
Kaari on koettu ja pidetty. Seuraava kohde onkin tapiolan Ainoa. Mutta ei
tänään, tänään näin myöhään heränneenä, yritän ehtiä tekemään kaiken mitä
olinkin vapaapäivän kunniaksi suunnitellut, kuten kaupassakäyntiä ja
pyykinpesua. Taitaa tosin mennä taas siihen että teen kotihommat ja suuntaan
siitä vanhemmilleni katsomaan äidin kanssa (yllätys
yllätys) Masterchef Australiaa. Ehtiihän sitä kaupassa huomennakin käydä,
töihin on kuitenkin mentävä. Joten olisiko siinä kaksi kärpästä yhdellä
iskulla?
