Kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle, eikä siihen
oikein ole muuta syytä kuin laiskuus. Tai sitten se etten pahemmin ole
tietokoneen äärellä ollut, netissä selailu onnistuu niin kätevästi kännykällä
että saan pyyhkiä melkein pölyjä näytöltä. No ei nyt sentään.
Ei kyllä kummempia ole tapahtunutkaan,
loma alkoi ja työpaikkamme rutiinia noudattaen, sairastuin minäkin juuri pari
päivää ennen loman alkamista. Ja seuraavaksi vatsavaivat siirtyivätkin Tikruun,
ja pakko on myöntää, että pari päivää aikaisemmin aloitettu loma auttoi ranteen
suhteen. Kipeähän se oli ollut töissä jo ensimmäisellä viikolla, mutta kuten
läheisenikin tietävät minua on vaikea nöyrtyä lääkäriin vain kivun takia,
mielestäni en ole sairas jos siitä ei ole pöydälle laitettavia todistuksia. Ja
rannesäryssä vakuutena on vain minun sanani.
Alkuviikosta vanhempanikin olivat
luonani yökylässä, sillä heidän lattiaansa uusittiin. Kuten arvata saatoinkin,
isäni ei oikein ollut luonani kotonaan ja tuli vain luokseni nukkumaan. Muuten
hän vietti aikaansa ”katsellen maailman
menoja kahvilassa” tai kävi siskoni luona Tikrua katsomassa. Äitin kanssa
sitten katseltiinkin sarjoja ja käytiin kävellen kaupassa Isossa omenassa. Ja
aamulla keitti itselleen vahingossa litran puuroa, arvioidessaan väärin Teema –kulhojeni
syvyyden. Turhan isoja kyllä ne isommat versiot, toimittavat itselläni vain hedelmäkulhon
virkaa. Pienemmät versiot (samankokoiset
kuin muumikulhot) ovat kovemmassa käytössä. Ja yökyläily jäikin vain yhteen
yöhön (onneksi?) vaikka kahteen oli
varauduttu.
Keskiviikkona hammaslääkäritarkistuksen
jälkeen lähdinkin kohti Saloa, päivää aikaisemmin kuin olin suunnitellut. Mamma
ei harmikseni yllättynytkään tulostani kuten aikaisemmin (”Ai helvetti ihanaa!”) vaan oli jotenkin ounastellut kuulemma minun
tulevan. Sitä varten oli niin kamalasti kukkiakin istuttanut. Minä kun olen
vihreä enemmänkin varpaastani kuin sormestani.. Vieläkin parvekkeella odottavat
siemenet jotka minun on pitänyt jo kuukausi sitten istuttaa. No ehkä ensi
vuonna?
Täällä sitten ollaan oltukin, koirat,
tai oikeastaan Rafi, on hyvin sopeutunut uuteen ympäristöön, Misallehan kaikki
on jo tuttua. Ensimmäisenä aamuna tosin Rafi kävi herättämässä Mamman jo
suukoin viiden aikoihin kun tulimme ulkoa, ja tänään neljän. Huomenna Mamma
uhkasi itse hypätä meidän sänkyymme jo kolmelta, ihan vain kostoksi. No täällä
herätään muutenkin aikaisin eikä haittaa, sillä päivällä voi aina nukkua jos
nukuttaa, ainakin niin Mamma minua lohdutteli kun tunsin syyllisyyttä.
Ostoksia olen ehtinyt myös tehdä, eilen löysin
Plazan Seppälästäkin haalarihameen mitä pääkaupunkiseudulta en ole yhden kerran
jälkeen löytynyt. Löytyi vielä kaksikin, perinteinen farkun värinen sekä
roosan/persikan värinen. Jouduin hädissäni soittamaan äidille kaupasta, kun en
osannut päättää kumpi kaappiini päätyisi.
”Toi
punainen on kyllä pirteämpi, että se olisi varmaan kesällä parempi.”
-
Nii,mut toisaalta farkun värinen olisi arkisempi.
”Kyllä
minä punaisen kannalla olen”
-
Tää punainen on kyllä vähän paksumpaa kangastakin, niin se varmaan olisi
lämpimämpikin.
”No
en usko että sen noissa edes huomaa.”
Päädyin sitten siihen punaiseen. Ehkä hieman
harmittaa sen farkunvärisen jäädessä kauppaan, mutta toisaalta olisin tuntenut
samanlaisen tunteen jos olisin valinnut toisin. Mitäpä sitä tietää jos vaikka
löytäisin vielä myöhemmin kyseisen mekon alennuksesta.. Silloinhan se olisi
aivan oikeutettua kotiuttaa sekin?
Tänään onkin käyty nopeasti autolla kaupassa, sillä
Tunteita ja tuoksujen jaksoa ei voinut jättää väliin, muuten olisimme kävelleet
keskustaan kuten aina ennenkin. Saatiin
apteekinmyyjäkin nolostuneeksi kun selitimme eri ummetusvaivoista ja millaisen
lääkkeiden on oltava.
”Luulisi että
rehuja syömällä se vaan lentäisi ulos, mutta vatta on niin kovana ettei järki
kulje ja läski ei lähde..”
”Jos
huomenna vatsa toimiikin niin nopeasti että on juostava vessaan, tyttärentytär
saakin sitten pidätellä tai liekö jos itse pitää lähteä saunan vessaan.”
Huomen aamullahan se sitten nähdään, herääkö Mamma
mainoksen mukaan hellään helpotukseen. Voi
kuitenkin olla että Rafi ehtii ensin, ja antaa oman hellän herätyksensä.
ps. Otsikko on lause jota Mamma sanoo tehdessään
virheen Skippo-pelissä.
