Olisi ollut väärin jos toukokuu, eli
mielestäni virallinen kesän tuoja, ei olisi alkanut aurinkoa paistaen niin kuin
tänään. Tosin se olisi voinut alkaa niin, etten olisi nukkunut niin pitkään,
sillä puoli 11 asti nukkuminen tarkoittaa minulle jo kokonaisen päivän
menetystä.
Huhtikuun loppukin meni hyvin. Ehdin
mahduttaa itseni Tuutikin viikonloppuun (krapulaiseen
sellaiseen) vihdoinkin ja näin siis pitkästä aikaa pojat Tiuhtin ja
Viuhtinkin. Kuinka ihmeessä ne lapset kasvavat niin nopeasti, kun itse tuntuu
ettei ole kasvanut sitten 18 ikävuoden? Ja kuvitella, siitäkin on jo 10 –vuotta.
Siis siitä kun tulin täysi-ikäiseksi. Vappukin meni silloin aivan eri tavalla,
minulla ei siitä muistikuvaa ole mutta valitettavasti vanhemmillani se on
muistunut mieleen hyvin selvästi. Kiltti ja kunnollinen Mira tyttö olikin
niin kännissä että piti hakea kotiin
eikä edes itse tajunnut sitä. Siis että vietiin kotiin.
Tänä vuonna sitten ainoa käymisteitse
valmistettu juoma jota maistettiin, oli sima. Äiti tekee joka vuosi siman, ja
en ymmärrä kuinka hän aina onnistuu siinä täydellisesti. Se on aina aivan
loistavaa. Tippaleivät, munkit, perunasalaatit yms. vappuherkut eivät ole
koskaan voittaneet sitä omalta osaltani. Tikrukin päätti nyt maistaa, ja
tätiinsä tullut, maistuu enemmän kuin munkit.
Koirien kanssa vietettiin vappua myös
ystäväni luona chihuvapun merkeissä. Misa ei tosin ollut tyytyväinen jäädessään
ukkovallan alle. 5 urosta ja yksi narttu, tiesi kyllä kuka mielummin leikkii
neitoa hädässä. Kotona se oli tietenkin kostettava ja komennettava Rafia
milloin mistäkin. Hyvä kun olisi saanut edes meidän kanssa sänkyyn tulla.
Kyllähän se niin on että tässä talossa
naiset määrää kaapin paikan. Tai ainakin tämä iso emäntä.
