Nyt
on virallisesti kesä ja se on tehty minua varten. Olen viime päivinä ollut
ärsyttävän pirteä, kun muut ovat tunteneet painostavan ilman kiukkuna tai
väsymyksenä. Nauroin ilosta perjantain iskiessä minua sadepisaralla, nautin
jokaisesta tuoksusta, jokaisesta tuulen vireestä, jokaisesta lämpimästä
tunteesta. Eilen en olisi millään mennyt nukkumaan, vaikka kello oli jo
kymmenen minä olin virtaa täynnä ja tahdoin kävelylle, ja sinnehän oli mentävä.
Minua ei haitannut ne ukkosen jyrähdyksen vaan iloitsin kuinka onnellinen
olinkaan. Kesä on täällä, ja minä voin kävellä ulkona illalla vain neule
päälläni.
Kesä,
kuinka sinua kaipasinkaan!
Minun tekisi melkein mieli nostaa
kädet ylös ja yrittää tarttua sekunteihin ja minuutteihin aivan kuin voisin
estää niitä kulkemasta eteenpäin, kuin pikkutyttö, joka yrittää pyydystää
saippuakuplia.
©Cecelia Ahern – Suoraan sydämestä
