En ole viitsinyt
hirveästi kättäni ja rannetta, rasittaa kirjoittamisella (mikä on minulle hirveän vaikeaa, kirjoittaminen kuitenkin on aina ollut
minulle se tapa jolla käsittelen asioita! Isi tosin tokaisi tähän että ehkä
olisi aika opetella sitten puhumaan..) joten päätin tehdä taas päivä kuvina
postauksen. Videopäiväkirjaa en vielä ole onnistunut tallentamaan, tuntuu
oudolta puhua tyhjälle näytölle. Näin kirjoittaessa on helppoa perua sanojansa
ja poistaa se lause mikä ei sanallisesti osukaan oikein. Ja muutenkin olen niin
paikallaan pysyvä (siis en) että
olisiko videolla sitten loppujen lopuksi mitään. Tai asennan päähäni kameran ja
yritän toteuttaa Iholla –sarjan tyyliin kertomista. Harmi vain ettei sitä
videokameraa ole..
Nyt tämä meni
taas tähän raapusteluksi vaikka piti tulla todistusaineistoja eilisestä
päivästä. Sormet pysykää jo pois näppäimiltä..
Kuten yleensäkin
tiistai alkoi heräämisellä. Herättiin vielä ihmeen aikaisin ja päätettiin
lähteä pidemmälle aamulenkille. Koirat tietenkin tuntien, tai tuon neiti ”laahustan kuin porsas” koiran tuntien,
se kierros joka normaalisti kävellessä olisi taittunut vartissa, venyi siihen
yli puoleen tuntiin. No saipahan tämäkin porsas välillä liikuntaa.
Päivä jatkoi
rutiinimaista kulkuaan aamulenkin jälkeen. Pupuni Cami soitti, ja vietimme taas
hyvinkin tuttuun tapaan aamupäivän puhelimessa. On ihme ettei kuitenkaan meiltä
puheenaiheet lopu kesken. Samalla siinä puhelimessa puhuessani sisustelin
kotia, ja vaihdoin olohuoneeseen pöytäliinan, ripustin keittiöön verhot ja
virittelin keittiöntyötasolle vahakankaan jonka kävin edellisenä päivänä
ostamassa Kodin1:stä.
Puhelun loputtua
käytiin koirien kanssa taas nauttimassa raittiista ilmasta jonka jälkeen ruokin
koirat. Samalla valmistin pariksi seuraavaksi päiväksikin koirille ruoan.
Jauhelihaa ja kasviksia.
Koirien syödessä
otin vihdoinkin hiusväriaine purkin käteeni ja värjäsin hiusteni alaosan taas
mustalla. Onhan tämäkin ollut tekemisen listoilla jo viime vuodesta. Seuraavaksi
onkin ylähiusten värjääminen vuorostaan, ehkä sen toteutan sitten ensi vuonna.
No ei, jos kuitenkin nyt lähipäivinä.
Hiusten
kuivattua päätimme lähteä katsomaan edellisen päivän Emmerdale –jaksoja
vanhemmilleni. Olen taas saanut koukutettua äitini tähän sarjaan, joka sitten
taas muuttaa omia aamurutiinejani etten enää aamupalaa syödessäni tuijotakaan
Katsomo palvelua vaan luen kirjaa. Ehkä vielä joskus koittaa se päivä kun vain
syön tekemättä mitään. Onkohan se mahdollista? Voisinko minä joskus olla niin
valmis tekemättömien asioideni kanssa, että minulla ei vain yksinkertaisesti
ole mitään muuta tekemistä kuin syöminen. Kuinka tylsää sekin sitten on.
Illalla kotiin
päästyäni päätin pelata vielä jo pirulliseksi muodostunutta CandyCrushia, jossa
olen jumittunut tasoon jossa suklaa taas pilaa kaiken. Kuten pupu aka Cami
joskus totesikin, suklaa on aina kaiken pahan alku. Onneksi itse en ole
suklaahimoinen. Tällä hetkellä irtokarkkihyllyltä löytyvät purkkapallot ovat
sitten minun kompastuskiveni.
Huomenna kutsuu
Linnanmäki, ja toivottaan ettei säätiedotuksen sateen osalta pitäisi
paikkaansa. Siinä tapauksessa minut ja Haisulin löytää SeaLifesta tutkaillen
erikaloja hyvin tarkasti.
