Monessa blogissa on vieraillut
pikapostaukset kuvineen siitä miten viikko on mennyt. Oikeastaan se on aika
käteväkin tapa saada sentään joku postaus, varsinkin minulle ja varsinkin nyt
kun muutto on edessä. Ellen ole töissä, olen pakkaamassa tavaroita ja
järjestelemässä asioita. Mutta siis viikon kohokohtiin.
MAANANTAI
Muistaakseni mitään erikoista ei
viikonaluksi tapahtunut, kävin tekemässä aamuvuoron töissä ja töiden jälkeen
suuntasin tuttuun maanantaiseen tapaani vanhemmilleni, jossa katsoimme äidin
kanssa sunnuntain Olipa kerran –jakson. Olemme aivan koukuttuneet tähän
sarjaan.
TIISTAI
Sen piti olla helppo päivä. Siis
ensimmäinen päivä takaisin palvelutiskillä. Aika ajoittui juuri niin että tiski
olisi valmis ja ehkä joutuisin jonkin näköisiä juustoja hyllyttämään. Kaikkea
muuta. Menin siis töihin outoon välivuoroon, sillä osa porukastamme oli
työpalaverin ensimmäisessä puoliskossa. Kello 10 olin asettanut jo tutun
lippalakin päähäni ja olin valmiina joka iskemään käteni raakoihin kaloihin. (Niistä kanoista puhumattakaan..)
Ei siitä ihan helppoa päivää tullutkaan,
juoksin vuoroin bakery uunin ja bakery pakkasten välillä, ja seuraavaksi taas
grillin ja palvelukaapin välillä. Siirryimme nimittäin töissä uuteen systeemiin
irtobakery tuotteiden osalta, ja jokaista lajia piti olla kokoajan esillä.
Töiden jälkeen olinkin siis aivan loppu, ja jollei olisi pitänyt viedä koiria
ulkoilemaan, olisin kaatunut suoraan sänkyyn.
KESKIVIIKKO
Ahdistusoireiden voimistuttua päätin
ottaa niskastani kiinni ja varata ajan lääkäriin, jotta saisin uusittua seronil
reseptini. Olen nyt kuukauden ellei ylikin ollut syömättä niitä, ja en tiedä
johtuuko se lääkkeistä vai ei mutta kun sain ne takaisin olen ollut paremmalla
mielellä. Ehkä ei pitäisi lopettaa niitä omin päin. Jos nyt tästä kerrasta
oppisi.
Lääkärinreissun jälkeen suuntasinkin
bussilla kohti Tapiolaa, oli pieni miettiminen siinä että missä sitä sitten
jäädään ja miten onnistun tulemaan vielä takaisinkin. Ei siinä etten osaisi
busseilla mennä, vaan se perhanan Tapiolan remontointi on sekoittanut
bussipaikat yms. Onneksi Camipupu auttoi.
Palaverin alkuun söimme lounaan, ja
luonnollisesti Sevilla harjoitti taas allergiarasismia, mikä ei edes johtunut
syömisvammailustani, ja ainoa vaihtoehto oli minulle salaatti. Sainhan minä
proteiiniakin kun noukin riisisalaatista katkarapuja ja perunasalaatista
papuja. Sen noukkimisen voi sitten laittaa syömisvammailun piikkiin.
TORSTAI
Viikko sitten K-Supermarket avasi
ovensa, ja ylipuhuin äidin silloin ostamaan tarjouksessa olleen tuorepinaatin.
Nyt äiti onkin innostunut siitä. On tehnyt siitä munakasta ja lopuksi vielä
neuvoin laittamaan paistetun kanan päälle. Ja vaikka kuinka kerroin pinaatin
haihtuvan määrältään pannulla ihmeen pieneksi, oli se silti hänelle yllätys.
Nytkun olen äidin saanut innostumaan tuorepinaatin käyttämisestä, voipi olla
että kokeilemme sitä vielä jonain päivänä yhdessäkin. Isi kun tuskin mitään
sellaista syö. Sopisikohan se sienien kanssa? Neuvoinpahan samana päivänä vielä
yhdelle asiakkaallekkin miten pinaattia voisi käyttää.
Niin ja tilttasihan töissä sirukortin
lukijanikin. Kyselin sitten henkilöllisyystodistusta varmuuden vuoksi kaikilta jotka ostivat kassaltani kortilla. Oi
tätä nykyajan toimivaa tekniikkaa.
PERJANTAI
Onnistuin polttamaan kasvisliemen
kattilan pohjaan. Siinä meni sekin pikkukasari roskikseen. Taas yksi hyvä syy
lähteä Ikeaan.
LAUANTAI
En muista edes onko tätä koskaan
tapahtunut, kai varmaan joskus, mutta lähdinpä aamulla kahdeksan aikoihin
koirien kanssa ulos, ja oven suljettuani tajusin jättäneeni avaimet sisälle.
Ihan en viitsinyt häiritä naapureita niin aikaisin aamusta kolkuttelemalla ovia
ja apujoukkoja, ja päätimmekin odottaa josko joku kävelisi ulkona tai tulisi
rapussa vastaan. No puolen tunnin ja monen happihyppelyn jälkeen naapurin poika
yläkerrasta tuli tupakalle, ja avuliaasti antoi minun lainata kännykkäänsä.
Soitto 020202:seen ja yhdistäminen yleiseen hätänumerooni. ”Huomenta isi..”
Huomisesta, eli sunnuntaista ei vielä
ole tietoa, mutta tämä päivä on vielä pullollaan tekemistä. Tänään saan avaimet
uuteen asuntoon ja vanhemmat haluavat esittelykierroksen jo suoraan. Ilta meneekin
sitten taas pakkaillessa, ja varmaan kyläilen vanhemmillanikin vielä
esittelykierroksen jälkeen.
Ensiviikkolla voisin yrittää välttyä
suuremmilta kommelluksilta, ja onnistua vain loistavasti asioissa. Ainakin
keskiviikkona on tiedossa halailua, hymyä, naurua, ystävyyttä ja kaupoissa
kiertelyä sillä näen pitkästä aikaa Haisulin! Onneksi nyt muuttokiireiden ja
muun keskelläkin pääsee pitkästä aikaa vain olemaan. Ja muuton jälkeen aion
antaa auringon piristää minua niin, että aion tehdä aikaa sille, että näkisin
enemmän ystäviäni. Muuttolaatikot purkautuvat rauhassa omalla ajallaan, ikävä
on nyt tärkeämpi homma mikä on hoidettava alta pois.
