Päivä elämästäni.. eli mihin se kaikki aika katoaa.

Voisikohan olla että sunnuntai, joka oli piristävin päivä minulle pitkään aikaan, johti siihen että olen saanut innostuksen kipinän kirjoittamiseen taas. Tosin ei mihinkään maata mullistavaan, vain tämän blogini ylläpitämiseen.
Joten sain päähäni jostain kumman syystä kirjoittaa päiväni kulusta. Jotkut ovat ihmetelleet miksi heräilen kolmekin tuntia aiemmin kuin muut, kun olen menossa töihin ja miksi minä sanon että minun pitää herätä niin aikaisin. Siis esimerkkinä, jos menen aamu kuuteen töihin haluan olla hereillä jo kolmen aikaan aamusta jotta ehdin tehdä kaikki aamuasiat. No tässäpä ihmiset saa selvyyden ehkä siihenkin. Tai sitten minut raahataan hoitoon vielä nopeammin.
No eli siis eiliseen päivään.


Maanantai 29.08.2011
Heräsin tänään 07:00 ja ihmettelen vieläkin miten silloin voi herätä suht pirteänä kun pitää mennä vasta illalla töihin ja saisi maata sängyssä vielä pidempäänkin. Mutta kerta kun olin hereillä olin niin olihan sitä noustava, turha hyvää aikaa on heittää hukkaan vain makailemalla.

::Toiset voisivat makoilla vaikka koko päivän::

Nousin siis ylös ottamaan aamutabuni ja rautalääkkeen (hyi yök, en usko paholaiseen mut FloraVital tms on takuulla paholaisen keksimä) seuraksi kupillisen teetä ja valmistauduin joka aamuiseen rutiiniini, katsomaan digipoksiltani jonkun nauhoittamani ohjelman pois. ElisaViihde palvelu on siitä mahtava, että voin netissä nauhoittaa jo viikon etukäteen ohjelmia jotka kiinnostavat minua sekä tallettaa tietyn nimiset ohjelmat automaattisesti. Tämän vuoksi poksiltani löytyykin ties mitä sarjoja hetken mielijohteesta tallentuneina, ja nyt olen täysin jäänyt koukkuunkin osaan niistä.Yhtenä esimerkkinä Aavekuiskaaja.
No tällä kerralla en päässyt edes valitsemaan ohjelmaani tarkemmin sillä puhelimeni soi ja pupuystäväni Cami soitti ensimmäisen koulupäivänsä johdosta. Voi kuin olisin päässyt saattamaan hänet koululle ja tarjoamaan eväät ensimmäiseen koulupäivään! Ekaluokkalainen -laulun hän on kyllä jo kuullut moneen kertaan laulamanani mutta on muutakin mitä olisin halunnut tehdä.
Ensiksikin hankkia hänelle koulutarvikkeet kuten kynän, jonka tietenkin hän oli unohtanut ja sitten pienen pinkin hellokitty repun (vanha puhallettava mallikin olisi muuten aivan loistava!). Olisin letittänyt hänen hiuksensa saparoille pienillä karvaisilla pinkin värisillä hiusdonitseilla ja laittanut hänen päähänsä vieteripannan. Ja tähän tietenkin kuuluisi luonnollisesti kynä jonka päässä olisi pieni vaalenpunainen vieteri myöskin. Olisikohan saanut Camin vielä laittamaan hammasraudat päähänsä, siis sellaiset vanhanaikaiset joista menee rauta pään yli.. Hmm, tätä pitääkin kokeilla.
Puhelun päätyttyä ja minä äidillisen itkuni itkeneenä, koiranikin päätti herätä. Omistan siis pienen 5-vuotiaan chihuahua koiran nimeltään Chicarillos Mimosa-Gozette aka Misa. Joten Misa siis heräsi ja halusi myöskin tulla katsomaan jotain ohjelmaa minun kanssani, tai sitten hänkin halusi lähteä saattamaan Camillaa koulupenkille.
Katsoimme lopulta pitkän päätökseni jälkeen lauantaisen Hell's Kitchenin, jonka tosin olen jo vuosi sitten katsonut netistä, mutta oli oivallinen sillä saatoin puuhastella samalla kaikkea muutakin. Kuten kirjoittaa blogia ja järjestellä niitä muistiinpanoja joista eilen puhuin.
Ohjelman loputtua, vaikka oikeastaan vain kuuntelinkin sitä, päätimme lähteä Misan kanssa ensimmäiselle ulkoilureissullemme. Parit varikset ja oravat sai taas kyytiä kun mun pieni ohjukseni pääsi ovesta ulos, ja mun käteni nytkähti aina ihanasti pienen fleksin vedosta johtuen. Ihmeen voimakas tuo pieni kaksi ja puolikiloinen koira osaa olla kun orava on näköpiirissä.

::Koirallani on maailman mahtavin tyyli pissata::

::Minä freshinä, sen takia ne harakat karkaa::

Lopulta pääsimme nauttimaan aamupalasta, huomautuksena kellon jo näyttäneen lähemmäs kymmentä, ja siirryimme keittiöön. Misa ehti jo hermostua pariin otteeseen kun tekstailin samalla Camillan kanssa (me naiset osaamme olla kummia yhteydenpidon kanssa tiedän) kun hänen nappulansa viivästyivät ropisemasta kulhoon. Pitihän sitä tietenkin neidin mieltänsä osoittaa hetki ja tuijottaa kuppiansa kokonaisen minuutin, kuin sanoen "Ai tätäkö mun pitäis syödä?", ennenkuin nälkä voitti. Ja minäkin sain aamupalani.
Nam, viiliä.. mmmm. Homerilla oluensa, mulla viilini.

Samalla syödessäni katsoin netistä (katsomo.fi on aivan loistopalvelu!) viimeisen jakson Suurinta Pudottajaa ja täytin viikonlopun ristikkoa. Olen saanut kuulla tämän jo useaan otteeseen äitini äitiltä (eli mammalta), sen lisäksi että aamupalani näyttää sianrualta, että minulla kestää ikuisuus sen syömiseen. Eli normaalisti menee sellainen tunti, parhaimpina jopa vähän allekkin.
Samalla kun söin aamupalaa, aina välillä keitin lisää teetä, laitoin pyykit pesuun että korjasin vanhat pois narulta. Teen siis monta asiaa samanaikaisesti. (Jos et vieläkään pidä minua omituisena, jatka vain lukemista..)
Lopulta monen ajan päästä kun olin valmis pyykinpesusta että aamupalan syömisestä päätimme Misan kanssa lähteä uudestaan ulkoilemaan. Nyt ei kyllä oravia enää tavattu mutta harakat tai varikset, kumpia nyt olikaan, saivat kyytiä sitten senkin edestä. Turha edes yrittää hyppiä maassa rauhallisesti kun pieni chihu on tulossa, tosin alkaa olla sellainen tunne että moni niistä jo tekee kiusaa Misalle.

Kotiuduttuamme aloin tekemään ruokaa ja tästä sen näkee kuinka paljon toista rakastaa, tai koiraa siis voi rakastaa, kun olin ostanut jopa porsaansuikaleita. (Hyi yök en syö) Neidin odotellessa kärsimättömästi mun selän takana (ei tainnut ymmärtää mitä meinasin hitaalla paistamisella) laitoin kasviksiakin tulemaan.

::Hitaasti paistettua porsaansuikaletta::

::Nam, kasviksia.::

::Lopputulos, Misan lounas::

Misa osaa olla ovela siinä suhteessa että jotenkin sen ruassa on yleensä kaikki muu kadonnut paitsi kasvikset, toisinaan löydän vain porkkanaa kupin pohjasta. Joten olen yrittänyt kaikki keinoni "piilottaa" paremman ruan kasvisten alle, sekä murskata kasvikset mutta ei. Ok, osaan mäkin ottaa vaan ne parhaimmat karkit ja jättää hyi yök karkit kuppiin. Se on taitolaji selkeesti joka on vaatinut harjoittelua.

::Hyökkäs aika nopeasti ruan kimppuun::

::Ja sinnehän se porkkana jäi.. ::

Syötyämme minä päätin suunnistaa kohti työpaikkaani. Olen töissä siis kaupan alalla ja teen siellä melkein mitäkin. Hedelmä ja vihannesosastoon (aka HEVI) en koske, en siks etten haluis, vaan siks et mun pupu Cami handlaa sen paljon paremmin enkä haluu leikkii sen vauvan kaa. Se vois vaikka väittää että leikin sen kanssa väärin. Plus en kyllä jaksa nostellakkaan suurinta osaa niistä kuormista, en kyllä maidossakaan jaksa mutta se nyt on aivan pieni sivuseikka.

::Se paita oli puhdas kun aloitin työt..::

Valtakuntaani oli tänään kauppamme palvelutiski jossa myydään grillituotteita, eineksiä, salaattia sekä kalaa. Monta 'hyi yök en syö' osastoa. 

::Salaatit, eli ehkä jotain voin syödä mm suvisalaattia::

::Hyi yök, ne kalat::

::Totaalinen hyi yök en syö -osasto aka savukalat::

::Grillitiski::

::Einekset eli hyi yök en syö osio::

Iltapäiväni meni siis aika normaalisti, pellitin seuraavan päivän pullat ja piirakat, paistoin lisää pullia sekä patonkeja, palvelin asiakkaita ("Voi kyllä, ne ovat juurikin niitä Sundomin silakoita" -tais olla eniten käytetty lause päivän aikana..) sekä laittelin valion kuormassa olleita juustoja hyllyyn.

::Tätä kohtaa inhoon, joudun työntämään tipuja uuniin::

Nyt on kyllä pakko tunnustaa että kävin myös HEVI osastolla. Kävin nopsimassa roskia pois ja tyhjiä pahveja, poistin samalla parit pilaantuneet tomaatit. (Se oli pupu varmaan sallittua?) ;)
Vihdoinkin kello alkoi jo näyttämään sopivaa aikaa, eli tiskin purkuaikaa, joten sain halailla kaloja laatikoihin. (yök)

Siinä on kyllä selvästi joku fysiikanlaki, että kun alan purkamaan tiskiä niin joka toinen tulee ostamaan siitä jotain. Hei mä puran sitä tiskiä? Et voinu tulla vähän aikasemmin?? Mutta hyvänä asiakaspalvelijana tietenkin palvelen heidät hammasta purren ja hymy naamalla. Ajatuksissani on kokoajan vain "juu lopeta jaarittelu mun pitää tehä töitä".

Kotiin kirmattuani vastassa minua odotti maailman onnellisin koira (se sai hepulin että juoksi pää kolmantena jalkana makuuhuoneesta olohuoneeseen) joka muuttui hyvin nopeasti pettyneeksi koiraksi sillä vein sen ulos -sateeseen! Eli lenkki oli aivan minimipituinen, ei tuota koiraa saa märällä kuin talon ympäri. Talvella joudun kantamaan sen.

Katsottiin vielä MasterChef Us -jakso nauhalta ja syötiin iltapalaa. Misa sai porsaan grillifilettä ja minä yogurttia ja mansikoita. Sitten olikin hyvä mennä nukkumaan. (Btw Gordon Ramsay on ihan loistava! Luulin et se on ilkee mut entä toi kaljupää sit?)
--
Ja palataan tähän päivään. Nyt on taas aamuhommat tehty (Misa joutui pissalle taas sateeseen..) ja nokka kohti työpaikkaa. Tänään valloitankin kassalinjaston ja aiheutan lisäkipua kädelleni. Ai että tekee gutaa. Ai miks en jää sairaslomalle? Koska se on tylsää!