Mutta asiaan, huomen aamulla on lähtö 6:05 kohti Turkin Alanyaa. Ja ajattelin ihan vanhempienkin mielenterveyden vuoksi kirjoitella päivittän miten mennyt. Mielummin näin päin kun puhelimessa pienet maratonipuhelut. Voisin juosta sen jälkeen varmaan aika nopeasti postisetiä karkuun laskua tuodessaan.
Huomenna siis pitäisi kentällä olla jo kello neljän pintaan ja nukkumisen pitäisi tapahtua pian. Oikeastaan voisi tapahtua jo. Olen lähdössä matkaan siskon ja siskonpojan kanssa, (Tiina ja Niko) ja saakin seurata mitä seuraavasta yöstä tulee. Nukkuukohan sitä ollenkaan? Toivottavasti.
Voihan sitä lentokoneessakin nukkua, voisi samalla skipata lentokone ruaan. Yammee, can't wait.. Pidän peukkuja että mulle on tulossa noin aikaisin aamulla vain hedelmiä. Lupaan ottaa kuvan aterioistamme. Ainoastaan Nikolle tulee tavallisen ihmisen ruoka. Me ollaan Tiinan kanssa sitten vaikeita, lentoemännät varmaan tulee pitämään musta.
Mun mielestä suomessakin AirFinlandilla vois olla erikseen lentokonemenut mistä voisi valmiiksi tilata, turhaa tehdä ruokaa mitä katsotaan vain kerran ja sanotaan hyi yök en syö. Kyseinen lause on myös minun ja pupuni Camin kuuluisin motto. Onneksi me ei olla pahemmin ravintoloissa käyty, Hesburger on vaan saanut kärsiä meidän mottomme pieninä huudahduksina sekä tarjottimelle jätetyistä yökköpaloista.
Mutta näin ei pitänyt mennä. Piti kertoa reissuunlähdöstä. Alku pakkailut tehtiin jo puolisentoista viikkoa ennen, ja koska olen hullu tekemään listoja, on listatkin tehty mitä tulee matkalaukkuun ja mitä käsimatkatavaroihin. Listoja on myös uusittu ja kirjoitettu puhtaaksi moneen kertaan. Viilitkin piti pakata mukaan valmiiksi aamupaloiksi, mutta Tiina päättikin romuttaa ihanat aamupala haaveeni kertomalla, että tuskin viilit säilyvät. Noh, can't blame girl for trying! Eli yrittämättä ei voida tietää! Onhan sit ainakin bonat vielä mukana.. Aiai nyt pitäis malttaa nukkua. Silmät kiinni ja unta nassuun. Piste.
