Hereillä.
Näen, kuulen. Paljon paremmin kuin pitkään aikaan.
Sydämen ja rakkauden palaaminen elämään sai aikaan monia asioita. Sai minut näkemään itseni kunnolla, kuinka kävelin vuoden haamuna, yrittäen tuntea jotain. Kuinka tein ja sanoin asioita, vain jotta en tuntisi kipua sydämen paikalla.
Yritin olla näytelmässä eri roolia esittäen. En halunnut olla minä ilman sydäntä. Joten piilotin itseni naamion taakse. Valheiden, petoksien ja häpäisyn tielle. Tietämättä mitä tein.
Opin jotain tärkeää sinä iltana. En saisi yrittää estää kaikkea tapahtumasta. Joskus kuuluukin tuntea olonsa kiusaantuneeksi. Joskus kuuluukin olla haavoittuva muiden nähden. Joskus se on välittämätöntä, koska sen ansiostaa ihminen löytää seuraavan osan itsestään, seuraavan päivän.
(c) Cecelia Ahern - Mitä huominen tuo tullessaan
Herääminen sai minut pyörittelemään päätäni. Mitä minä kuvittelin? Yritin saada tunteita kivun tilalle, nyt nähden kuinka kaikki olisi ollut mahdotonta. Näkien kuinka tekisi mieli pyytää anteeksi, mutta mitä? Anteeksi etten ollut minä? Anteeksi että käytin sinua hyväkseni, yrittäen pakottaa sinut minut näytelmääni, sanomaan minun kirjoittamani repliikkini.
Mikä olisi selitykseni anteeksipyyntöön? En ollut oma itseni?
Jos en olisi ollut minä, kuka sitten olisin ollut? Minä olin oma itseni, vain sekaisin.
Olen edelleenkin minä, olen edelleenkin hän. Olen vain nyt kokonainen, olen nyt vain hereillä.
