Viimeinen päivä (toivottavasti) kipeänä ja vasta tänään keksin helpottaa mun sairasta oloani huomattavasti. Ilman että pitäisi kävellä keittiöön peläten huimauskohtausta useamman kerran päivässä, päätin raahata keittiön olohuoneeseen. Onneksi olen kipeänä erittäin.. hmm.. miten sen sanoisi.. tylsä ruokainen ja asioiden helpottamiseksi riitti vain vedenkeittimen, maidon ja teepussien siirtäminen.
Mutta tietenkin, itseni tuntien, kävelin monta kertaa keittiöön muistaakseni siirtäneeni tavarat olohuoneeseen. Noh, onneksi näin iltaa myöten asiat alkavat muistumaan myös mieleeni.
Kipeänä olo meinaa monia plus ja miinus puolia. Valitettavasti miinus puolia löytyy aina entistä enemmän, mitä pidempään päivä kuluu. Varsinkin silloin kun televisiosta tulee ulos ruokaohjelmia ja vatsa huutaa.
Näin tarkemmin miettien olisi pitänyt pysyä vain Salossa, kipeys iski heti kun saavuin takaisin pääkaupunkiseudulle. Tosin taisin olla kipeänä jo Mammalla, mutta Espoossa kuume vasta nousi. Tai ainakin matkalla Espooseen. Tyhmä Espoo.
Espoo 0 - Salo 1
Lisäksi Salossa mua ei itketä niin paljon kuin täällä tyhmässä Espoossa. Ehkä se johtuu siitä että todellisuus iskee heti tullessani ovesta sisään. Täältä puuttuu tietty tuoksu, puuttuu aito lämpö. Tuntuu vain yhä isommin se, että on ikävä.
Tämä on vain tarinaa minun askeleistani tässä maailmassa, enkä tiedä löytyykö onnellista loppua.
