Viimeaikoina olen tuntenut oloni kovin nostalgiseksi, muistot vanhasta jostain ovat nousseet mieleeni ja olen antanut periksi. Täällä on luettu Tiina -kirjoja N'Syncin ja Westilifen soidessa taustalla. Ties mikä onkaan syynä, se voi olla menneisyyden henkilöiden kanssa puhuminen tai ajan viettäminen itseään nuorempien kanssa. Joskus on jopa tuntunut että olen vielä siellä hetkessä, niissä muistoissa.
Kuten
viimeisessä postauksessa kirjoitinkin, olen ihminen joka miettii ja
pohtii asioita liikaa, niin tämäkin nostalgisuus on ajoittain
vetänyt minut yksinoloon ja muistelemaan menneitä ja miettimään
kuuluisia sanoja entä jos..
Jos
menneisyyteen voisi palata, palaisinko, mitä tekisin toisin,
muuttaisiko se mitään? Olisinko minä enää minä jos asiat
olisivat menneet toisin. Enkä nyt puhu jostain yksittäisestä,
kuten erosta, muutosta tms. Jokainen askelkinhan on jo muutuva asia
ketjussa. Kuten omat sanatkin, olisiko maailmani erilainen jos
olisinkin luottanut yhteen sanaan tai toisenlainen jos olisin
jättänyt jotain sanomatta.
Ei,
mitään en kadu, joskus sitä vain miettii olisiko kirjan sivuilla
lukenutkin toisin jos yksi kappale olisi puuttunut. Olisiko lumikilla
ollut onnellinen loppu jos ilkeä äitipuoli ei olisikaan syöttänyt
myrkkyomenaa?
Miettiikö
kukaan muu koskaan, millainen oma tarina olisikin jos sen saisi
aloittaa sanoilla entä jos..
ps. Anteeksi menee hermo tämän fonttikoon kanssa, tässä sitä yrittänyt sen kanssa taistella mutta kokoajan pysyy samana! :(
ps. Anteeksi menee hermo tämän fonttikoon kanssa, tässä sitä yrittänyt sen kanssa taistella mutta kokoajan pysyy samana! :(