19. helmikuuta 2017

Kiukkupäivä

Normaalisti ihmisille sunnuntai olisi mitä mainioin lepopäivä, vailla mitään murheita. Aloitetaan aamu nukkumalla pitkään ja tekemällä brunssin tyylinen aamupala, ja laittamalla pöytään ne paremmat astiat. Kun aamupala olisi alta pois vuorossa olisi joko pitkä lämmin suihku spatyylisesti vedellä ja tuoksuvilla shamppoilla ja hoitoaineilla lotraten. Ja niin edespäin.

Ei minun maailmassani.

Ensinnäkin aamu alkoi vatsakivulla puoli viiden aikaan, joka jatkui aina sinne puoli kuuteen. Kun unen päästä saan lopulta kiinni, ulkona päättää liikahtaa joku haamu minkä vuoksi koirat hyppäävät kaikki ylös ärisemään, ihankun niistä olisi mitään vastusta jos joku sisään tulisikaan..

No aamu jatkui ”lenkillä”, äitini nyt kun on hiihtolomansa kunniaksi saanut innon alkaa liikkumaan. Paljonko vetoa että se into kestääkin vain sen viikon. Millainen tytär sellainen äiti..

Ja oikeastaan tämä seuraava kiukku ei vielä ollut suurempi kiukku eilen, mutta nyt aamua alottaessani kun päivää on vielä monta tuntia jäljellä, se kiukuttaa ja kismittää pahasti. Nimittäin minun autoni, se päätti eilen aloittaa pitämään jonkinlaista laahausääntä, joten huoltoonhan se on vietävä, mikä aukeaa vasta huomenna maanantaina.

Olen niin tottunut siihen että voin liikkua vapaasti, lähteä ja tulla milloin haluan, ja oikeastaan välimatkakaan ei ole este. Mutta nyt, tänä aamuna se iski. Voin tosiaan liikkua vain omilla jaloillani tai pummimalla isiltä kyytiä. Ja tällä viikolla vielä kun on tullut käytyä huonosti salilla ja olin ajatellut hyvittää sen olemalla viikonlopun salilla. No onnistuihan se eilinen mutta tänään, pitää varmaan kaivaa vanhat jumppadvdt laatikoista ja tehdä kotijumppa.

Ja entä jos tuleekin joku hirveä tarve, esim karkkihammasta kolottaa, eikä sinne hyvään kauppaan pääse! Voi salmiakit miksi ette sijaitse myös lähikaupassani..

Eli kiukkusaldo tähän mennessä; auto, ei salilla käyntiä, lähikaupan huonokarkkivalikoima.. Ja ainahan saa syyttää myös säätä, märkää ja liukasta, siis kiukuttaa. Enköhän tänään sitten onnistu telomaan jossain tuon takapuolenikin ihan vaan ettei kiukku helpottuisi.

Mutta yksi syy miksi ei tarvitse kiukutella, hankin perjanaina uuden koneen! Tarjous osui silmiini Citymarketista, kone jolle Pupukin antoi siunauksensa, ja edelliseen tämä toimii kuin unelma. Vielä on vain vähän hakusessa tämä kirjoittaminen, sillä edellisen koneen näppäimistö oli tästä puolet pienempi joten sormet ovat kokoajan hakkaamassa vääriä kirjaimia.

Ja hei toivottavasti muilla sunnuntai sujuu ihanasti ettei muita kiukuttelijoita olisi liikkeellä!  Vai onko?