Olihan sen loman joskus
loputtava, kaikki hyvähän loppuu aikanaan. On kyllä myönnettävä,
että taisin saada parhaat kesä viikot lomailuun. Lupasinkin
asiakkaille että jäädessäni lomalle lämpötila tulee nousemaan
vielä enemmän ja enemmän ja enemmän.. Ja niinhän se nousikin!
Nyt työviikko alkaakin
sopivasti luvatuin satein ja ukkosin.
Mitä sitten tuli tehtyä
lomalla? No ei ainakaan kaikkea sitä mitä olin suunnitellut. Tosin
eihän loman pitäisikään olla liiaksi suunniteltu? Yhtä nopeasti
se kuitenkin meni, ja nytkun mietin sainhan minä löhöiltyä
uudessa parvekkeen lepotuolissani, mitä olin suunnitellut. Sain
käytyä pitkillä lenkeillä koirien kanssa aamuisin, ja sain
harjoitella Rafin kanssa yksin-yksin olemista.
Misa siis sai nauttia
sillä aikaa papan ja mamman hoidosta. Eikä kyllä takaisin olisi
millään tullutkaan.. vai miten muuten voisi tulkita sen että neiti
makasi vain eteisessä seuraavat kolme päivää valmiina lähtöön.
Normaalisti kun tyttöä ei tahdo millään saada sängystä pois.
Onnistuin näkemään
ystäviä. Haisuli on edelleen parasta seuraa, miten ikinä olenkaan
voinut ajatella että tuosta tytöstä ei pitäisi? Eilenkin hänet
nähdessäni olin itkun ja ahdistuksen rajoilla, erotessamme olin
oikeasti onnellinen. Kuinka kiitollinen voikaan olla ystävistä
jotka ymmärtävät.
Mutta tosiaan, arkeen on
palattava ja mikä sitä olisikaan arkisempaa kuin kuppi teetä eteen
ja sarjat pyörimään. Joku kun jaksaisi vielä käydä puolestani
suihkussa?
