Mitä minä sanoin, jos mikään on varmaa niin se,
ettei mikään ole täysin varmaa. Työvuorot siis muuttuivat siirtäen tämänpäiväisen
illan välivuoroksi, ja huomisen aamun vielä aikaisemmaksi. Olenkohan koskaan
nähnyt riviäni siistinä ja puhtaana, ehkä silloin kun uudet työvuorolistat
ilmestyvät. Silloin minä olen vielä puhdas ja puhtoinen, pari henkäystä ja
sairaslomaa niin uudet merkinnät ilmestyvät paikalleni. Vanhat korvataan
uusilla ja puhtaat tekstinkäsittelyn kirjoittamat luvut muuttuvat pomon
harakanvarpaiksi. En minä siis valita, minä pidän siitä, enhän muuten niihin
suostuisi. Tuntuu hyvältä kun on työpaikalleen hyvä tekijä joka voi hyppiä
paikasta toiseen, ja johon voi luottaa. Ainahan oma omatuntoni ja vaativuus
kuiskivat tarvitsevan vielä enemmän, mutta eihän ihminen voi kaikkeen pystyä? Kuule kun ei se yhteiskunta pyöri niin että
kaikki meistä jaksaisi painavia kantamuksia kannella juosten.
Mutta lauantaina ei painavia kantamuksia ole
tiedossa, vain lempihommaani, leivän paistoa!
