Minä
tein sen, siirsin parkatarkin kaappiin ja otin tilalle nahkatakin. Kevät on
virallisesti alkanut siis minunkin mielestäni. Ja minähän tunnetusti käyn
aurinkoenergialla, aamulenkit koirien kanssakin vain pitenevät ja muuttuvat miellyttävimmiksi
mitä enemmän valoa tulee. Talvisin ainoa energia jolla käyn, on sokeri ja
senkin olen melkein saanut selätettyä, eilen pystyin taputtamaan itseäni
selkään, sillä en sortunut kuin kahteen karkkiin! (Sen tavanomaisen pussin sijaan..)
Eihän
siis karkki itsessään paha ole, vaan se että sitä syö kuin leipää, (mitä leipää??) ja energiakäyrä hyppii
sen mukaan sateenkaaritaivaasta katuojaan. Muutenkin pitäisi saada se
sokerihiiri rauhoittumaan, ja parhaiten siihen onnistuu vain katsomalla
ruokatapoihin. Minä olen tunnetusti hiiri, napostelen pitkin päivää vaikka
välillä olisi hyvä pitää taukoakin. Olenkin miettinyt proteiinien lisäämistä
ruokavaliooni, kuten korvaamalla aamuisen viilini proteiinirahkalla. Eihän kokeileminen
mitään maksa.(Paitsi sen proteiinirahkan
hinnan.)
 |
| ::Tän takia Tuutikki varmaan juoksee vessassa, khihihi:: |
Mutta
ei minun pitänyt ruokatavoistani tulla puhumaan, vaan keväästä ja kertoa
hiljaisuuden metelistä. Eli vaikka blogissani onkin pitänyt hiljaisuutta, ei
suinkaan elämässä. Nyt kun olemme löytäneet Tuutikin kanssa uudelleen yhteiset
teehetket ja autuaat illat, olenkin istuskellut kaiken vapaa-aikani Tuutikin
tuvassa. Sekin tietysti auttoi asiaa että pariin viime viikkoon on tullut
tehtyä pelkkiä aamuvuoroja, kävin jopa maitokaapissa kokeilemassa voimiani, ja
illanvietot ovat onnistuneet paremmin. Blogihiljaisuuteenkin vaikuttaa
aamuvuorot, sillä iltaisin ajatukseni ovat niin väsyneet, sormista
puhumattakaan, että ainoa asia mihin kykenen on siirtymään autolla paikasta a,
paikkaan b, ja tässä tapauksessa b meinaa Tuutikkia.
Tehtiin
Tuutinkin kanssa pieni viikonloppu vierailu Salonkin suunnalle, missä Mamma
tapasi Tuutikin ensimmäisen kerran, ”sehän
on ihan kakara!”, ja naistenlogiikalla navigointi todistettiin
hyödylliseksi. ”Onko se se läntinen vai
itäinen terveysasema?”
- No se pyöreä..?
Nauru,
iloisuus ja onnellisuus ovat siis yksi kevään tuomia tärkeimpiä merkkejä.
Negatiiviselta puolelta ne olivatkin ne kurakelit ja siitepöly allergia joka
tänään muistutti jo ensimmäisillä merkeillään, nenäverenvuotona. Mutta nekin
kestetään sillä kevättä pyörii rinnassa tuhatta ja sataa lisääntyvän valon
myötä.
Misalla
taas tuntuu kevät hyrisevän enemmänkin alapäässä kuin rinnassa, sen verran
tunkenut takalistoansa Rafin nenään, yksi yö kirjaimellisesti istu Rafin päälle
kun herra ei tajunnut pieniä vinkkejä. Mutta eihän meidän poikarukka (onneksi) tuollaisista leikeistä ymmärrä
mitään. Ja on niin ihmeissään kun toiselle taas ei ne riehumisleikit käy.
Koira
on terve kun se leikkii, ja kiimainen kun
se ei lopeta!
Tällä
viikolla onkin sitten työnsuhteen enemmän iltavuoroja, mutta enpä mene
lupaamaan mitään että kirjoittaisin enemmän tai vastaavaa, tunnetusti
olosuhteet voivat muuttua, varsinkin meidän työpaikassamme, hyvinkin nopeasti.
Koputetaan nyt vain puuta, ja toivotaan että olisi edes yksi viikko jolloin
kalenteriin ei tulisi muutoksia. Tosin ei pieni muutoskaan haittaisi, sehän
meinaisi vain sitä että Tuutikin tupa taas kutsuisi..
